Armaran 13. luku

Amina tutustui Tessaan ja tämän perheeseen parhaansa mukaan salassa. Streckken talossa ei kaivattu häntä usein tai ihmetelty hänen poissaolojaan iltapäivisin ja häneltä kysyttiin hyvin harvoin miten hänen päivänsä oli mennyt. Pojan tervehtyminen oli hidasta ja tämä valitti jatkuvasti lihovansa, jos hänen pitäisi syödä niin paljon kuin herra Augustin oli ohjeistanut. Vanhempiensa valvonnan alla hän ei kuitenkaan voinut jättää syömättä pieniä annoksia, jotka hänelle tarjottiin.

Amina otti tavakseen pakata aamiaiselta mukaan ylimääräisen leivän koululounaansa lisäksi, sillä hän ei halunnut Tessan näkevän nälkää koulupäivän aikana. Hän sopi Tessan kanssa, että jättäisi aina leivän pöydän kulmalle niin, että tämä voisi napata sen kenenkään huomaamatta.

Seuraavalla viikolla Tessa ei kuitenkaan ollut koulussa. Aminaa harmitti, mutta hän tiesi, ettei tytön perheellä ollut varaa enempään opetukseen. Koulun jälkeen hän kävi Streckken talossa tekemässä hieman paremmat eväät ja lähti kohti Tessan kotia, jossa hän oli ehtinyt vierailla pari kertaa edellisellä viikolla.

Lapset eivät olleet perheen äidin mukaan kotona. He olivat lähteneet etsimään kevään ensimmäisiä kasveja läheisestä metsästä.

Amina jätti eväät Tessan äidille ja lähti etsimään ystäväänsä. Metsä oli helppokulkuista ja päivä oli lämmin, joten Amina kulki mielellään puiden seassa. Hän tunsi jonkun tarkkailevan itseään. Se oli sama Gahim, joka oli ennenkin tarkkaillut häntä. Se ei vieläkään ollut näyttäytynyt hänelle. Aminalta meni noin puoli tuntia löytää lapset ja he tutkivat yhdessä kasvien versoja. Aminalla oli hauskaa, vaikka häntä kalvoi tunne, että häntä tarkkailtiin edelleen. Hän ei antanut sen häiritä, koska metsässä saattoi hyvinkin olla muitakin Gahim kuin häntä aikaisemmin tarkkaillut.

Lapset viettivät metsässä monta tuntia ja Amina tajusi myöhästyvänsä illalliselta. Hän sanoi hätäiset hyvästit ja kiirehti takaisin. Kukaan ei kuitenkaan ollut ehtinyt kaivata häntä ja hän sai keittiöstä vielä lämmintä ruokaa.

***

Aminan palatessa koulusta seuraavana päivänä hän yllättyi, kun herra Streckke halusi keskustella hänen kanssaan. Hän astui herra Streckken toimistoon ja näki siellä tuntemattoman miehen ja yhden häntä kiusanneista pojista.

”Herra Sten tuli tänään kertomaan minulle, että hänen poikansa Ben oli nähnyt sinut eilen... epäilyttävässä seurassa,” herra Streckke aloitti.

Amina hymyili. ”Se on mahdollista, mutta minulla on hyvä syy siihen.”

Herra Streckke vastasi hänen hymyynsä. ”Niin sanoin herra Stenille, mutta arvostan hänen huolenpitoaan perheemme maineesta. Ole hyvä ja kerro minulle.”

Amina oli osannut varautua paljastuvansa jossain vaiheessa, vaikka hän ei ollut odottanut sitä näin pian. Hän katsoi poikaa, Beniä suoraan silmiin ja sanoi: ”Olen tavannut köyhän perheen lapsia pari kertaa, koska kuulin, että he keräävät herra Augustinille lääkeyrttejä ja muita kasveja. En halua vaivata herra Augustinia turhaan ja voin oppia joitain asioita näiltä lapsilta, joille hän on jo ne kertaalleen opettanut. Ajattelin säästää aikaa ja vaivaa kiireiseltä mieheltä, jonka on mielestäni hyvä saada keskittyä työhönsä mahdollisimman paljon. Olen kuitenkin kiinnostunut auttamaan häntä kasvien keräämisessä ja säilömisessä, jos hän joku päivää huolii apuani ja olen riittävän taitava.”

Ben nyrpisti nenäänsä.

Herra Sten nyökytteli hyväksyvästi.

Herra Streckken ilme oli vaikeasti tulkittavissa, mutta lopulta hymy palasi hänen huulilleen. ”Kas niin. Tiesin, että sinuun voi luottaa, Amina. Menepäs nyt, kultaseni,” hän sanoi ja viittasi kädellään oven suuntaan.

Amina poistui hyvillään. Hän oli varma, ettei ainakaan joutuisi vakaviin vaikeuksiin, vaikka hänen ehkä täytyisi vältellä Tessaa muutaman päivän ajan. Benin kosto ei ollut onnistunut.

***

Seuraava yleishyödyllinen päivä koulussa vietettiin kylän eri liikkeissä, joissa oppilaat auttoivat kauppiaita ja käsityöläisiä inventoimaan varastojaan. Amina oli valmis menemään sepänpajaan, kun neiti Slava ohjasi hänet ompelimoon. Hetken päästä tämä tuli kuitenkin hakemaan hänet pois ja ohjasi hänet apoteekkarin luo. ”Herra Augustin pyysi erityisesti sinua,” oli neiti Slavan ainoa hieman hämmentynyt kommentti.

Amina astui hieman arasti sisään. Kaksi muuta oppilasta oli jo sisällä kuuntelemassa herra Augustinin ohjeistusta. Mies ei keskeyttänyt neuvojaan Aminan saapumisesta huolimatta, vaan varmisti, että oppilaat aloittivat työnsä huolella. Sitten hän kääntyi Aminan puoleen. ”Olen kuullut, että olet ollut mukana keräämässä minulle kasveja.”

Amina nyökkäsi. ”Kun kuulin Tessalta, mitä hän tekee sisarustensa kanssa hyväksenne, halusin kovasti oppia kasveista ja niiden käytöstä... Minulla ei varsinaisesti ole vielä kokemusta mistään,” Amina vastasi.

Herra Augustin tuumi hetken. ”Tulepas tänne. Voit aloittaa laskemalla paljonko kussakin purkissa on jäljellä,” hän sanoi ja ohjasi Aminan tiskin taakse. Hyllyssä oli rivissä suuria lasipurkkeja, joissa oli erilaisia kasveja, hyönteisiä ja niiden osia.

Amina tuijotti hetken silmät pyöreinä kaikkia purkkeja, mutta tarttui sitten ensimmäiseen ja avasi sen varovasti. Hän otti tiskiltä paperin ja merkitsi siihen purkin etiketin tekstin ja alkoi sitten laskea suuria heinäsirkkoja.

Amina ehti käydä läpi kolme purkkia ennen kuin neiti Slava ilmaantui ovelle ja ilmoitti, että oppilaat olivat tehneet tarpeeksi sille päivälle. Amina kysyi herra Augustinilta voisiko hän laskea neljännen purkin loppuun.

Herra Augustin ilmoitti lopuksi, että Amina voisi tulla minä päivänä vain jatkamaan ja laskemaan loput purkit. Asialla ei ollut kiire, mutta hän arvostaisi, jos Amina viitsisi käyttää omaa aikaansa saattaakseen koko laskuoperaation loppuun.

Amina lupasi palata joku päivä ja pahoitteli, että hänellä menisi vielä monta päivää saada kaikki purkit laskettua.

Se ei haitannut herra Augustinia.

***

Pari päivää myöhemmin Aminan vapaapäivänä hän sai osakseen tavallista enemmän huomiota Streckken perheeltä, kun heidän poikansa huomioi hänen syömänsä ruoan määrää. Keskustelu kääntyi kuitenkin nopeasti muihin asioihin, mutta polveili lopulta apoteekkarin ammattitaitoon. Rouva Streckke ylisti miestä yli kaiken ja kehui Aminalle miten oli ollut mielissään, kun saattoi kertoa tälle Aminan innosta oppia herbalismia. Amina joutui sen jälkeen vastaamaan moniin kysymyksiin, mutta onnistui pitämään keskustelun itsessään ja apoteekkarissa eikä Tessan perheessä. Hän ei ollut uskaltanut tavata lapsia vielä paljastumisensa jälkeen.

Rouva Streckke oli heti mieheltään kuultuaan käynyt apoteekkarin luona kehumassa Aminan intoa ja motivaatiota auttaa niin talossa kuin muuallakin.

Amina oli hieman hämillään ja epäili oliko hän haukannut liian suuren palan. Koska koko perhe vaikutti kuitenkin olevan hyvällä tuulella, hän tiedusteli olisiko heidän puolestaan sopivaa, jos hän esiintyisi tulevilla markkinoilla. Hän oli koulussa kuullut, että muutaman viikon päästä oli tulossa sellaiset. Hän halusi kuitenkin varmistaa ensin perheeltä, olisiko heillä mitään sitä vastaan, ennen kuin hän kysyisi neiti Slavalta ja viimeisenä kylän asiainhoitajalta.

Herra Streckke pohti asiaa vähän aikaa ja tuli siihen tulokseen, että vaikkei hän itse ollut jatkanut suvun Fatil-perintöä eikä hänellä koskaan ollut ollut yhtään intoa tarinoiden suhteen, hänen puolestaan Amina saisi toteuttaa suvun perinnettä, jos se sopi muille asianosaisille.

Amina kiitti ja lupasi tiedustella asiaa heti seuraavana koulupäivänä neiti Slavalta.

***

Neiti Slavalla ei ollut syitä vastustaa Aminan esiintymistä, koska hänellä oli jo Streckken perheen suostumus, mutta hän epäili saisiko Amina lupaa asiainhoitajalta.

Amina lupasi itse selvittää asian mahdollisimman pian. Hän ei ollut aiemmin tavannut Teneran asiainhoitajaa ja häntä jännitti. Hän sai kuitenkin apua yllättävältä taholta.

Eric tuli juttelemaan hänelle toisen koulupäivän päätyttyä ja pahoitteli, että uskoi huhuja, mutta hän halusi varmistaa oliko Amina aikeissa esittää Fatil-tarinoita markkinoilla. Aminan myönnettyä asian olevan niin Eric lupasi tulla hänen kanssaan puhumaan asiainhoitajalle, jos he menisivät heti.

Amina oli kiitollinen ja huojentunut. Ericin perhe tunsi asiainhoitajan ilmeisesti hyvin.

He kävelivät koululta kyläntalolle, jossa sijaitsi asianhoitajan toimisto.

Eric esitteli Aminan miehelle ja antoi tämän sitten itse esitellä asiansa. Amina pyysi kohteliaasti lupaa esiintyä markkinoilla, vaikka hän itsekin myönsi olevansa kovin nuori ja kokematon esiintyjä, mutta hän vannoi osaavansa paljon perheensä tarinoista. Hän oli myös erittäin valmis jakamaan tarinankerrontavuorot jonkun muunkin kanssa.

Teneran asiainhoitaja mietti asiaa otsa rypyssä hyvän tovin. Lopulta hän kyseli Aminalta hieman tarkemmin tämän perheestä ja päätteli vastauksista, että tämän vanhemmat olivat esiintyneet joskus hänen kylässään. Hänellä ei ollut syytä kieltää tytöltä tarinankerrontaa, mutta hän pyysi, että tämä antaisi aikuisten kertoa ensin tarinansa.

Amina kiitti kohteliaasti asiainhoitajaa ja ulkona vielä Ericiä.

Eric ei ollut mielestään tehnyt mitään sen kummempaa kuin auttanut parhaansa mukaan.

Amina kertoi heti illalla Streckken perheelle, että oli saanut asiainhoitajalta luvan. Illalla hän kirjoitti Krosille ja Jaredille, koska halusi jakaa intonsa tuttujensa kanssa. Seuraavana päivänä hän uskaltautui tapaamaan Tessaa ja kertoi tällekin hyvät uutiset.

***

Pari päivää myöhemmin Amina sai kirjeen Krosilta. Se oli vastaus hänen aikaisempaan kirjeeseensä ja hän vietti monta tuntia lukien sen uudelleen ja uudelleen. Kros kertoi miten Kragu oli kasvanut ja kehittynyt, ja miten heillä oli häntä ikävä, vaikka he olivat iloisia hänen puolestaan. Groshnassa ei ollut tapahtunut mitään erityistä, mutta Kros kertoi joidenkin tuttujen perheiden kuulumisia.

Aminalla ei kuitenkaan ollut aikaa koti-ikävälle, sillä hänen päivänsä olivat täynnä tekemistä. Hän yritti ehtiä näkemään Tessaa parina päivänä viikosta, mutta muuten hän vietti kaiket iltapäivät herra Augustinin purkkeja järjestellen. Amina kuvitteli, että neiti Slava antoi hänelle aiempaa vähemmän läksyjä, mutta se tuskin piti paikkaansa. Hän sai kuitenkin helpompia hommia tehtäväkseen yhteishyödyllisinä päivinä, joista pari seuraavaa kului kylän markkinoita järjestellen.

Viimeisenä päivänä ennen markkinoita neiti Slava päästi oppilaansa kotiin lounasaikaan ja kehotti heitä valmistautumaan seuraavaa päivää varten, joka muuten olisi ollut yhteishyödyllistä toimintaa, mutta markkinat saivat toimia ylimääräisenä vapaapäivänä.

Tessa oli taas sillä viikolla koulussa, joten Amina jutteli hänelle koulun jälkeen. Hän oli taas lähdössä sisaruksineen keräämään tuoreita yrttejä, ja Amina pyysi päästä mukaan.

He kiersivät nopeasti Streckken talon kautta ja Tessa odotti riittävän etäällä pihatiellä, ettei herättäisi huomiota. Amina jätti koululaukkunsa huoneeseensa ja ilmoitti sisäkölle olevansa poissa ainakin illalliseen asti.

Lapset kiersivät taas yhdessä kylää ympäröiviä metsiä ja poimivat sopivia kasveja kangassäkkiin. Sisarukset väittelivät välillä siitä miten kasvit tulisi leikata, jotta ne olisivat siinä kunnossa, missä herra Augustin ne halusi.

Amina kuunteli tarkkaan, muttei osallistunut keskusteluun. Hän ei ollut saanut suoraa opetusta tai opastusta herra Augustinilta, mutta hän oli kuullut tämän puhuvan asiakkaidensa ja avustajansa kanssa monien raaka-aineiden oikeasta käytöstä ja säilytyksestä. Hän oli oppinut paljon hyönteisiä ja kasvinosia laskiessaan, vaikkei hän ymmärtänytkään suurta osaa merkinnöistä purkkien etiketeissä. Välillä herra Augustinilla oli myös ollut aikaa kertoa hänelle yksittäisistä aineista.

Iltapäivä kului nopeasti ja lapset palasivat kylään. Herra Augustin tarkasti heidän tuomisensa ja nyrpisteli osalle lakastuneista kasveista. ”Nämä olisi parempi leikata lähempää juurta,” hän kommentoi ja osoitti yhtä kasveista.

Tessan nuorempi sisko katsoi sisartaan syyttävästi.

”Amina, katsopas tätä,” herra Augustin sanoi ottaessaan pienen nupullaan olevan kasvin käteensä. ”Tässä on täydellinen nuori yksilö. Juuretkin ovat vielä hyvässä kunnossa...” ja herra Augustin selitti yksityiskohtaisesti kyseisen kasvin käyttöä ja säilöntää ja pyysi lopulta Aminaa säilömään kasvin kuvaamallaan tavalla. Koko sinä aikana hän jätti muut lapset täysin huomiotta.

Amina otti kasvin varovasti käsiinsä ja meni takahuoneeseen valmistelemaan sen säilöntää varten. Hänellä ei ollut usein asiaa takahuoneeseen, mutta hän tiesi missä hänen tarvitsemansa aineet ja tarvikkeet olivat. Amina toimi rivakasti, mutta huolellisesti, ja palasi myymälän puolelle.

Herra Augustin laski juuri kolikoita tiskille ja nyökkäsi lapsille, jotka riemuissaan katsoivat, kun Tessa keräsi rahat pieneen nahkapussiin. He kiittivät herra Augustinia kohteliaasti ja vilkuttivat Aminalle poistuessaan.

”Mainiota. Sangen mukava saalis tälle päivälle, sanoisin. Kertoisitko nyt minulle, lapsi, mitä kaikkea olet oppinut?” herra Augustin pyysi.

Amina kääntyi tiskille päin ja alkoi selittää esillä olevista kasveista sen mitä muisti. Hän totesi niissä kohdin epävarmuutensa, kun lapset eivät olleet olleet yhtä mieltä kasvien oikeasta käsittelystä.

Herra Augustin kuunteli kärsivällisesti ja korjasi kaikki virheet. Hän kiitti Aminaa huolellisuudesta ja toivoi tämän taas palaavan avukseen markkinoiden jälkeen.

Amina lupasi ja niiasi poistuessaan. Hän käveli Streckken taloa kohti väsyneenä. Aurinkoinen ilma ja metsässä samoilu olivat melkein näännyttäneet hänet. Praie totesi, että hänellä on vain jano ja nälkä.

Amina hymyili. Seuraavalla kerralla hän ottaisi eväät ja juotavaa mukaan. Päivä oli ollut kaunis ja antoisa. Hän oli oppinut paljon. Tuttu Gahim seurasi häntä taas puiden suojissa, vaikkei se vieläkään näyttäytynyt hänelle.

***

Amina kulki suuren osan markkinapäivästä Streckken perheen kanssa. Kylään oli edellisenä päivänä saapunut jo paljon kauppiaita ja käsityöläisiä kauempaa ja he olivat pystyttäneet kojujaan katujen varsille. Streckken perhe tutustui vain hienoimpiin myyntikojuihin. Amina katseli uteliaana ympärilleen, sillä hänestä tuntui, että hän tunsi ehkä osan kauppiaista. Hänen perheensä oli matkustanut paljon, joten se oli mahdollista, mutta hän ei ollut riittävän varma tervehtiäkseen ketään.

Iltapäivällä Streckken perhe söi poikkeuksellisesti majatalossa, sillä olisi ollut turha kävellä takaisin kotiin vain palatakseen myöhemmin kylään. Lisäksi herra Streckke oli antanut palvelusväelleen vapaata aamiaisesta iltapalaan asti. Amina ei ollut tutustunut Teneran majataloon aiemmin, mutta nyt hän vertasi sitä mielessään Groshnaan.

Iltapäivä oli Aminasta tylsempi, koska herra Streckke pysähtyi juttelemaan monille tutuilleen eivätkä he enää kiertäneet kojuilla. Monet ihmiset lähtivät välillä kotiin syömään tai lepäämään ennen iltaa, koska silloin oli luvassa ohjelmaa. Amina oli kuullut nukketeatterista, tarinoista ja tanssiesityksestä, ja hän odotti kaikkia innolla. Hän ei tiennyt tarkalleen kuinka monta tarinankertojaa oli tulossa paikalle ja kuinka monta tarinaa kukin kertoisi, mutta hän oli päättänyt olla paikalla niin kauan, että saisi kerrottua itse edes yhden tarinan.

Yllättäen rouva Streckke sanoi voivansa hieman heikosti ja pyysi, että he palaisivat takaisin. Herra Streckke oli hieman yllättynyt, mutta oli valmis palaamaan vaimonsa kanssa. Hän kysyi pojaltaan jäisikö tämä Aminan seuraksi, mutta tällä ei ollut intoa jäädä rahvaan sekaan.

Amina oli pettynyt. Hän aikoi pyytää lupaa jäädä kylään yksin, kun herra Streckke totesi olkansa yli, että hän voisi vapaasti palata kylään hieman illemmalla. Kenties rouva Streckkenkin olo paranisi pienellä levolla.

Amina huokaisi helpotuksesta mielessään.

***

Aurinko lähestyi jo taivaanrantaa, kun Amina uskaltautui kysymään herra Streckkeltä voisiko hän jo palata kylään.

Rouva Streckke oli edelleen hieman huonovointinen, muttei halunnut pidätellä muita talossa.

Koko perhe lähti uudelleen kylään. Amina kulki ensimmäisenä ja muita nopeammin ja oli kylässä ennen hämärää. Hän tervehti koulukavereitaan, joilta hän kuuli, että tarinankertojat olivat jo lopettaneet ja lavalle pystytettiin juuri rekvisiittaa tanssiesitystä varten.

Amina hymyili ja esitti innostunutta, vaikka pettymys kalvoi uudestaan hänen vatsaansa.

Koululaiset kerääntyivät muiden kyläläisten tavoin lavan läheisyyteen odottamaan. Amina näki Streckken perheen saapuvan hieman esityksen alkamisen jälkeen ja he jäivät seisomaan sivummalle. Tanssi oli perinteistä armaranilaista tanssia, josta oli kansantanssinomainen ja helpompi versiokin. Se muistutti monilta osin tansseja, joita Amina oli oppinut hengiltä. Hän hyräili huomaamattaan musiikin tahdissa ja taputti muiden mukana.

Esityksen loputtua ihmiset lähtivät nopeasti liikkeelle ja puhe täytti ilman. Amina ei enää nähnyt ihmismassan läpi Streckken perhettä, joten hän kulki kavereidensa seurassa. Hän näki Tessan perheineen hieman etäämmällä ja vilkutti, muttei uskaltanut mennä tervehtimään heitä, koska tiesi herra Streckken olevan lähettyvillä. Ilta oli pimentynyt tanssiesityksen aikana ja lyhtyjä nostettiin talojen seinustoille ympäri kylää. Amina jutteli iloisesti kavereidensa ja heidän perheidensä kanssa, kunnes lavan suunnasta kuului jälleen ääntä. Yleisöä oli jo kerääntynyt aivan lavan eteen, mutta Amina näki lentäviä tulipalloja heidän päidensä yli. Amina kehotti kavereitaan tulemaan mukaansa katsomaan mistä oli kyse. Lapset tunkeutuivat itseään pidempien aikuisten ohi aivan lavan eteen.

Lavan reunalla oli kylän seppä, joka piteli paria sytytettyä soihtua. Keskellä lavaa seisoi mies, joka jonglöörasi taitavasti kolmella sytytetyllä soihdulla. Soihtujen liekit loivat hyppiviä kuvioita ja varjoja hänen paljaille, lihaksikkaille käsivarsilleen ja keskittyneille mutta hymyileville kasvoilleen. Liekkien valo leikki myös hänen useiden korvarenkaidensa kultaisella pinnalla.

Amina hymyili leveämmin kuin viikkoihin. Hän ei ollut osannut odottaa Jaredin osallistuvan markkinoille eikä tämä ollut kertonut hänelle etukäteen.