Armaran 12. luku

FIN - En melkein saanut tänään päivitystä tehtyä viikon sisään tulleiden suru-uutisten vuoksi. En ole koskaan ollut suuri David Bowie -fani, mutta Labyrintti on ehdottomasti hieno elokuva ja Bowien suoritus siinä mahtava. Niin musiikki- kuin elokuvamaailma menetti paljon. 

Lisäksi tänään tullut tieto, että näyttelijä Alan Rickman on kuollut, surettaa minua suuresti. Hän oli monipuolinen näyttelijä monissa eri tyylilajeissa ja jään kaipaamaan häntä.

ENG - I was almost unable to make this update today as there have been such sad news this week. I have never been the biggest fan of David Bowie, but The Labyrinth is definitely and undoubtedly ja great film and Bowie's acting worthy of mentioning. Both the music and movie world lost so much in him. 

Also the devastating news today that  actor Alan Rickman has passed affected me strongly. He was a versatile actor in several genres and I will miss him.

Armaran 12. luku

Aminan ensimmäinen virallinen vapaapäivä valkeni sateisena. Amina nousi vuoteestaan ja tuijotti monta minuuttia ikkunaan osuvia vesipisaroita. Jokin niiden liikkeessä oli hypnotisoivaa ja samalla rentouttavaa. Praie oli selvästi läsnä, muttei halunnut kommunikoida hänen kanssaan. Amina lähti huoneestaan aamupalalle.

Talo oli hiljainen. Aamiainen oli kuitenkin katettu tavalliseen tapaan, mutta Amina vaikutti olevan ensimmäinen paikallaolija. Hän istuutui pöydän ääreen ja keräsi lautaselleen voileipätarpeita. Monen minuutin jälkeen sisäkkö saapui tarkistamaan tilannetta ja jätti hänet pian yksin.

Rouva Streckke saapui vihdoin aamiaiselle väsyneenä ja vakavana.

Amina toivotti tavan mukaan hyvää huomenta, vaikka hän näki heti, ettei huomen varmasti ollut hyvä.

Rouva Streckke ei edes huomannut häntä. Nainen istuutui pöydän ääreen ja kaatoi itselleen teetä. Hän ei syönyt mitään.

Amina koki olonsa vaivaantuneeksi, muttei keksinyt mitään sanottavaa eikä hän uskaltanut kysyä mikä oli hätänä.

Sisäkkö saapui hetkeä myöhemmin ja kyseli rouvalta asioita hiljaisella äänellä. Hän yritti myös tarjota tälle voileipää ja muffinsia, mutta nainen kieltäytyi kohteliaasti. Sisäkkö tuli Aminan luo ja pyysi tätä poistumaan niin pian, kuin tämä saisi aamupalansa syötyä.

Amina nyökkäsi ja poistui pian huoneesta. Hänen uteliaisuutensa ja huolensa olivat kuitenkin niin suuria, että hän jäi portaisiin näkymättömiin kuuntelemaan. Pian hän kuuli parin miehen keskustelevan eteishallissa, mutta he olivat liian kaukana, jotta Amina olisi saanut sanoista selvää. Heidän äänensävynsä oli kuitenkin vakava.

Amina kurkisti varovasti kaiteen takaa. Herra Streckke keskusteli kylän apoteekkarin, herra Augustinin, kanssa. Augustin oli harmaantuva, pyylevä mies, jonka Amina oli nähnyt pikaisesti rouva Streckken tutustuttaessa häntä kylään. Miehet keskustelivat pitkään, ja Amina palasi huoneeseensa.

Amina kaivoi esiin paperia ja alkoi suunnitelmansa mukaan kirjoittaa Krosille. Hän kirjoitti pitkään ilman häiriötä. Lopulta hänen vatsansa kurni äänekkäästi ja hän lähti katsomaan olisiko pian lounasaika.

Ruokasaliin oli katettuna lounasastiat, mutta ruokaa ei näkynyt.

Amina hiipi keittiön ovelle ja kurkisti sisään.

Sisäkkö huomasi hänet ja pahoitteli, että lounas oli viety pois, koska ketään ei ollut tullut syömään. Hän keräsi Aminalle vielä haaleaa ruokaa lautaselle ja kehotti tätä palaamaan saliin syömään.

Amina palasi ruokasalin pöydän ääreen ja söi yksin hiljaisuudessa. Syötyään hän palasi huoneeseensa ja aloitti kirjettä Jaredille. Hän ei poistunut huoneestaan enää kuin kylpyhuoneeseen ja etsimään pientä iltapalaa, koska ei halunnut häiritä ketään. Hän harjoitteli myöhään yöhön kirjaimia ja nukahti lopulta liitutaulun päälle.

***

Amina heräsi niska jumissa ja toinen käsi puutuneena. Oli vielä aikaista, koska aurinko ei ollut noussut, vaikka sarasti. Amina nousi puutuneen kätensä päältä ja pyyhki kasvoistaan liitua.

Praiella oli asiaa.

Amina sulki silmänsä ja keskittyi.

Henki oli hieman hämillään, mutta ilmaisi halunsa mennä katsomaan Streckken poikaa.

Pala nousi Aminan kurkkuun. Hän ei halunnut edelleenkään olla tekemisissä luisevan miehen kanssa.

Praie oli hiljaa, muttei palannut tavalliseen murjotukseensa.

Amina siivosi pois kirjoitusvälineensä ja kävi kylpyhuoneessa pesemässä kasvonsa. Oli vielä liian aikaista aamiaiselle, mutta häntä ei nukuttanut enää. Hän mietti hetken Praien toivetta ja todettuaan talon hiljaiseksi hiipi käytäviä pitkin kohti talon siipeä, jossa Streckken perheenjäsenten makuuhuoneet olivat. Amina eiollut varma, mikä ovista johti pojan huoneeseen, mutta Praie sanoi tietävänsä.

Amina laski ovensa kahvalle ja veti syvään henkeä. Hän toivoi koko sydämestään Praien olevan oikeassa ja avasi oven.

Suuressa makuuhuoneessa oli ylellinen sisustus ja sängyssä pitsillä reunustettujen samettiverhojen välistä erottui Streckken poika.

Amina hiipi sängyn viereen ja laski kätensä nuoren miehen otsalle. Se ei tuntunut kuumeiselta eikä hikiseltä. Amina henkäisi syvään ja kääntyi lähteäkseen, kun mies tarttui häntä ranteesta. Kaikki karvat Aminan käsivarsilla ja niskassa nousivat pystyyn ja hän puri huultaan, jottei huutaisi. Praie alkoi heti tunnustella miehen olemusta Aminasta välittämättä.

”Miksi olet täällä?” mies kysyi käheällä äänellä.

Amina kääntyi takaisin sänkyyn päin. ”Kukaan ei eilen suostunut puhumaan minulle. Olin vähän utelias ja vähän huolissani,” hän vastasi.

Mies päästi hänen kätensä ja hymyili. ”Minä voin aivan hyvin. Minulla ei ole kuumetta tai kipuja. Parin päivän levon jälkeen voin paljon paremmin.”

”Valehtelet,” Amina sanoi. ”Sinuun sattuu, koska sinulla on nälkä.” Se oli Praie.

Mies käänsi katseensa kattoon. ”Todellinen mielen vahvuus on sitä, että vastustaa myös kehon heikkouksia. Syön edelleen liikaa, vaikka apoteekkari väittää, että tarvitsisin vahvistusta. Ehkä niin olisikin, jos olisin sairas, mutten ole. Olen terve enkä kuolemaisillani, vaikka luen kuolemanpelkoa vanhempieni katseissa,” hän kähisi.

Amina puristi huulensa yhteen. Mies ei selvästi syönyt riittävästi tai ollut terve. Häntä ei ehkä vaivannut mikään selvä sairaus, mutta hänen ruumiinsa kärsi valtavasti ravinnonpuutteesta. ”En halunnut häiritä. Anteeksi, jos herätin,” hän sanoi ja kääntyi lähteäkseen.

”Ei se haittaa. Sinusta kasvaa selvästi kiltti ihminen. Se tarkoittaa, että olet vähintään pullukka, mutta löydät varmasti jonkun, joka rakastaa enemmän luonnettasi kuin vartaloasi. Tai voit huolehtia sivistyneistä ihmisistä, joilla ei riitä aikaa maallisista ongelmista huolehtimiseen.”

Amina puri huultaan ja poistui huoneesta mahdollisimman nopeasti, mutta hiljaa. Praie oli utelias miksi hän oli niin vihainen. Amina mietti olisiko parempi antaa miehen kuolla omaa typeryyttään nälkään vai voisiko tälle saada taottua järkeä päähän. Hän tiesi, ettei ollut lihava tai edes pullea, mutta Streckken perheen arvot tikunlaihoista ihmisistä muita parempina ja sivistyneempinä etoivat häntä. Amina palasi ruokasaliin ja jäi odottamaan aamiaista.

***

Aamiaisen jälkeen Amina palasi huoneeseensa ja luki läpi edellisenä päivänä kirjoittamansa kirjeet. Hän lisäsi niihin joitain yksityiskohtia ja ajatteli lähteä kylään postittamaan ne. Laskeuduttuaan portaat hän törmäsi sisäkköön, joka pyysi häntä menemään rouva Streckken luo.

Amina koputti rouvan oleskeluhuoneen oveen ja sai kutsun sisään.

Rouva Streckke esitti hänelle pyynnön lähteä kanssaan tapaamaan apoteekkaria, koska hän koki tarvitsevansa raikasta ilmaa ja apoteekkari oli toivonut kuulevansa hänen poikansa voinnista.

Amina suostui heti, muttei sanonut kirjeistään mitään. Hän voisi postittaa ne sillä aikaa, kun rouva juttelisi apoteekkarin kanssa.

He lähtivät heti. Ulkona oli tuulista, mutta muuten ilma oli kaunis. Kylässä he suuntasivat suoraan apoteekkarin luo, mutta Amina joutui rouvan mukana sisään.

Herra Augustin torui juuri muutamaa lasta, joita Amina ei ollut ennen nähnyt. He olivat selvästi köyhästä perheestä. Nähdessään rouva Streckken apoteekkari jätti heti lapset huomiotta ja tervehti rouvaa.

”Huomenta, herra Augustin. Minulla ei valitettavasti ole kovin hyviä uutisia. Poikani on edelleen liian heikko noustakseen vuoteestaan,” rouva Streckke sanoi vakavana.

Herra Augustin nyökkäsi. ”Onko hän suostunut juomaan tai syömään mitään? Edes rohdosteetä?”

Rouva Streckke pudisti päätään. Hän yritti vastata, mutta hänen äänensä petti heti ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.

Amina oli hermostunut. Hän ei tiennyt miten suhtautua tilanteeseen ja häntä vaivasivat tuijottavat lapset parin metrin päässä. Hän olisi myös halunnut lähteä postittamaan kirjeensä, muttei kehdannut poistua paikalta.

Rouva Streckke ja herra Augustin keskustelivat vielä jonkin aikaa eikä kumpikaan heistä huomioinut Aminaa tai muita lapsia mitenkään sinä aikana. Lopulta rouva kääntyi lähteäkseen, ja herra Augustin palautti huomionsa lapsiin ja alkoi heti moittia heitä.

Amina seurasi naista ulos.

”Voisitko ojentaa kätesi, kultaseni?” rouva Streckke pyysi.

Amina ojensi kätensä, ja rouva otti siitä heti tukea.

Aminaa harmitti. Nainen oli selvästi halunnut hänet vain tuekseen ja oli suuntaamassa heti takaisin kotiin, eikä Aminalle jäänyt mahdollisuutta postittaa kirjeitään. Hän päätti tehdä niin heti seuraavana päivänä koulun jälkeen.

***

Amina heräsi virkeänä ja valmiina lähtemään kouluun. Talossa oli edelleen painostava ilmapiiri, vaikka Streckken poika olikin alkanut osoittaa toipumisen merkkejä. Amina tiedusteli Praielta, veisikö toipuminen kauankin. Henki ei osannut sanoa, koska se riippui suurelta osin siitä saisiko mies tarpeeksi ravintoa. Amina oli iloinen päästessään pois edes muutamaksi tunniksi.

Kouluun saavuttuaan Amina jäi odottamaan neiti Slavaa, koska tämä oli luvannut valita hänelle sopivan pöytäryhmän sinä päivänä. Katsellessaan ympärilleen Amina näki yhden apoteekkarin luona näkemistään lapsista. Tyttö ei ollut ollut edellisellä viikolla koulussa. Amina oli siitä varma.

Neiti Slava ohjasi Aminan samaan pöytään kuin uusi tyttö. Amina ei kuitenkaan ehtinyt kysyä tytön nimeä, sillä neiti Slava jakoi heti paljon tehtäviä.

Lounasaikaan Amina jutteli taas tutuille tytöille ja kyseli näiltä kuka uusi tyttö oli. Hänelle kerrottiin, että tytön nimi oli Tessa ja tämän perhe oli niin köyhä, ettei heillä ollut varaa lähettää Tessaa kouluun joka viikko. Neiti Slava oli kuitenkin valmis ottamaan sellaisiakin oppilaita, joilla ei ollut toivoa jatko-opinnoista. Amina ajatteli hieman katkerana, että naisen ainoa motiivi opettamiseen oli varmasti raha.

Koulupäivän päätyttyä Amina aikoi mennä postittamaan kirjeensä, mutta pysähtyikin tutustumaan Tessaan, joka lähti samalla hetkellä.

Tessa ei häpeillyt kertoa perheensä rahatilanteesta. He olivat lähes syömättä muutaman päivän viikossa aina, kun hän oli koulussa eivätkä jokapäiväiset ateriat olleet muulloinkaan taattuja.

Amina ei osannut vuorostaan kertoa paljoa Streckken varakkaan perheen elämästä, koska oli ollut heidän luonaan vasta niin vähän aikaa ja siitäkin ajasta suuren osan omissa oloissaan.

Tessa tiesi, että Streckken poika oli ollut vakavasti sairas ainakin kolme kertaa viimeisten viiden vuoden aikana, kun hän sisaruksineen oli kerännyt apoteekkarille yrttejä pientä korvausta vastaan. Hän oli itse asiassa ollut sisarustensa kanssa keskustelemassa herra Augustinin kanssa mahdollisista koreista, joita he toivoivat tämän voivan lainata heille kasvien keräämistä varten tulevana kesänä, kun Amina oli edellisenä päivänä tullut käymään rouva Streckken kanssa. Koreja he eivät olleet saaneet ja herra Augustin oli haukkunut heidät kaiken hajottaviksi hulttioiksi, vaikka heiltä oli hajonnut vain yksi kori pari vuotta aikaisemmin ja sekin vahingossa.

Amina kuunteli mielenkiinnolla kaikkea, ja eniten häntä kiinnostivat kasvit. Hän ei ollut ennen kuullut paljoakaan parantavista yrteistä, vaikka tiesi muutaman kasvin ominaisuuksista ja muisti, että Emma aikoi kasvattaa niitä takapihalla kesän tullen.

Lopulta Tessa totesi, että hänen täytyy palata kotiin huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan, jotta hänen äitinsä saisi hommia tehtyä ja he toivottivat toisilleen hyvää päivänjatkoa.

Amina oli niin ajatuksissaan keskustelun ja kaiken saamansa tiedon jäljiltä, että hän unohti postittaa kirjeensä. Illalla hän lisäsi kirjeisiin pienet loppusanat ja toivoi niiden saapuvan perille. Seuraavana päivänä hän sai kirjeet vihdoin lähetettyä.

Streckken poika alkoi selvästi toipua ja ilmapiiri talossa parani. Praie ei enää murjottanut, mutta pysytteli omissa oloissaan. Amina päätti tutustua Tessaan paremmin, vaikkei se onnistuisikaan koulussa, koska hänen ei ollut sopivaa seurustella köyhän perheen lapsen kanssa. Hänellä oli kuitenkin paljon vapaa-aikaa iltapäivisin. Hän halusi ehdottomasti oppia lisää kasveista ja toisaalta häntä kalvoi huoli Tessan perheestä, jotka olivat itsestään riippumattomista syistä nälissään, toisin kuin Streckken poika.