Armaran chapter 14

Amina watched Jared's performance, smiling, and dared to take a peek from the corner of her eye to see what her friends were thinking. They were positively smitten.

Jared asked for a few more torches from the blacksmith and kept on juggling them all successfully. Eventually, he picked them all in his hands and bowed deep. He received a thunderous applause.

The blacksmith took the torches from him and placed them firmly in an iron bucket.

”Thank you, thank you so much, but I didn't come here to perform myself!” Jared addressed the audience. ”I was sorry to arrive so late in the afternoon that I missed most of the stories. Now I'm begging you, if there is even one person among you who could spare the energy to tell one great story, would such person please step forward?” He turned to face Amina.

Amina was smiling so hard it hurt her cheeks but she didn't care. She took a step towards the stage and ignored the mumbling of the growd who were perhaps thinking about getting one of the earlier story tellers.

Jared jumped down and lifted Amina on the stage. He sat down cross-legged in front of the stage, smiling. ”Something very pompous, if you'd please.”

Amina turned to face the audience. Most of the villagers were still there, along with lots of merchants and craftsmen, even some folks from other towns. She could feel her heart beating in her chest and a blush climb up her face. She took a few deep breaths and said aloud one of the many Fatil greetings she could remember her parents had started their performance with.

Some villagers murmured their acceptance. Maybe their children had told them about the day the stundents had been mending the roads.

Amina chose to tell about one of the many civil wars that had occured in Everion. This one took place about 1 500 years earlier. She knew there was a more detailed version of the story, but luckily she couldn't remember it that well. It described a lot more cut arms and other hacked parts of the body flying through the air. The war in question had been unusual as all of the Kahtal had refused to fight on anyone's side and there had been at least five different regions of Everion battling one another. Any alliances and contracts were violated and nullified in a matter of days and each faction was ruthless in their ambition to gain more power in Everion. When the war was finally over, the biggest University of Everion, situated in the capital city of Eprus, and its headmaster were given a new task to uphold the peace of Everion with the powers of knowledge and erudition. It was also to strengthen the position of Eprus as the centre of all governance, as many larger cities had attempted to become independent by administrating their own regime over the past centuries.

After finishing the story, Amina curtseyd low and received vibrant applause from the audience. For the first time, she dared to take a good look at the audience and spotted the Streckke family quite close to the side of the stage. Ms. Slava was standing in the middle of the crowd, looking pensive. Many of her friends were still stading close to the stage and some other students were in the crowd with their families.

Jared stood up and the crowd fell silent. He was slightly perplexed by this authority, but he asked for another story.

Amina curtseyd but hesitated.

Jared took the opportunity to ask the audience to bring something to drink for the storyteller who had strained her voice for their entertainment. A bucket full of fresh water straight from the well was procured almost immediately.

Amina agreed to tell another story but she was careful to choose a rather short and joyous one, as she felt slightly fatigued.

She received loud applause after the story, but it was obviously a good time to end the night. Many families were guiding their children towards their homes and the evening air was getting cooler.

Jared helped Amina down from the stage. He was smiling but didn't say anything.

Amina got serious. ”Was I that bad?”

Jared shook his head. ”You were quite nervous, but the stories went really well. When you get more experience, it's going to be easier to empathise. No one as young as you could have done any better.”

Amina could see her friends moving a bit nervously at the edge of her vision and she turned to face them. No one said anything.

”He's really good, right?” Amina said to open the conversation because she wanted them to acknowledge the events on the stage somehow.

Couple of the girls giggled, one tried to look into Jared's eyes but turned her head at the last moment, and a couple more were nodding. ”Do you know him?” one of them dared to ask in a loud whisper.

Amina smiled. ”He is a family friend. Not from around here, though,” she said and looked quickly around in case the Streckke family was in ear shot. Someone tapped Amina on the shoulder and she turned to look.

Mr. Augustin gave her a kind smile. ”Splendid stories. I had no idea you were from a line of Fatil. Mr. Streckke hasn't mentioned it. Are you related through his wife?”

Amina shook her head. ”As far as I know, Mr. Streckke had no interest in the family legacy but he would have been entitled to learn the stories.”

Mr. Augustin thought about it for a while. He looked at the whispering and giggling girls, puzzled. ”Have you been telling stories at the town fairs before?”

Amina shook her head. ”When I asked for a permission for the first time, the chargé d'affaires of that town said I was too young to perform. Tonight is the first time I was telling stories by myself, though I've been on stage many times with my parents.”

Mr. Augustin was nodding. ”Right. Spendid. Good. Good. I hope you'll still return...” he mumbled as he walked away lost in his thoughts.

”Mr. Augustin is the herbalist of Tenera,” Amina explained to Jared, who nodded, obviously amused.

Parents were trying to usher their children back home but many of them would have wanted to speak with Amina. They moved along, however, as they saw Ms. Slava approaching her.

Amina curtseyd to her teacher.

”I am positively surprised. I haven't heard that many stories of the Fatil before and those have been... shorter and far more simple. You have an excellent memory,” Ms. Slava complimented Amina. She tried to avoid looking at Jared, but kept glancing his way from the corner of her eye.

Amina curtseyd again. ”I wouldn't have performed if I only knew children's stories.”

Ms. Slava nodded and turned her gaze to the side. ”Good evening, Mr. Streckke, Mrs. Streckke,” she said and bowed slightly to the approaching family.

Amina glanced over her shoulder. The Streckke family was approaching slowly, with dignity, basking in the light of her success as though it was all thanks to them. Amina curtseyd at them.

”Beautiful, darling. It was obviously a good choice for the entire family for your father to take over the storytelling,” Mr. Streckke said. Amina wondered whether it was meant as a grand praise.

”I wanted to do my best. I wouldn't have asked the permission to perform unless I was sure I can do it.”

Mr. Streckke's eyes turned to Jared. Even though nothing in his face changed, Amina felt a chill go down her spine.

Jared bowed lightly. ”Good evening, sir. I'm Jared. I've just returned from Everion where I learned from a mastersmith, and as I was in these parts of Armaran, I thought I'd say hello to Amina. I came to know her when she moved in with Kros and Emma,” he introduced himself politely.

Amina thought she saw Mr. Streckke's gaze soften a little. ”Is that so? How nice. She has been a very cheery girl during her stay here.”

Amina tried to think of a way to make the family show more respect to Jared despite his mundane profession.

”Everion is quite far for an apprenticeship,” Ms. Slava commented.

Jared smiled. ”I've already finished my basic blacksmith training in Armaran and I went to gain more knowledge in different techniques of forging. I'm going to another smithery in Juhvian come next autumn.”

Mr. Streckke was pleasently dumbfounded by this information. Ms. Slava seemed surprised aswell, but quickly regained her composure.

”Do you travel to different parts of Armaran often?” Mrs. Streckke asked.

”My master owns close to two dozen smithies all around Armaran, well, mostly further east-wards and in the central parts, so I do travel some. If he gives me an apprentice to look after, I might stay put for a while,” Jared replied.

”I had imagined that blacksmiths live and work in one sole location,” the son of Streckke said, slightly puzzled.

Jared nodded. ”Most blacksmiths learn and work in the same smithy their whole lives, but my master has gathered several under his guidance. All of those are in some smaller villages. He said he didn't want to compete with anyone in the bigger cities, but he has at least one apprentice in each smithy and he hires several fully trained blacksmiths. He has been very encouraging towards my plan to travel and learn more forging techniques,” Jared explained.

”I am quite surprised, I must admit. I never thought that a blacksmith would have the ambition or the opportunity to advance his career beyond the basic work,” Mr. Streckke admitted.

Jared bowed. ”There are many who don't want to or simply don't have the opportunity to learn more, but I will use every chance I get. I want to discover the limits of my abilities, if such exist. Now, if you'll excuse me, I have a long day of traveling behind me even though I enjoyed my time at your town's fair. I wish you all a good night,” he said and bowed again. As he walked away, Amina saw the blacksmith of Tenera standing a little further away. He was waiting for Jared but was exceedingly polite to keep himself outside all the conversation.

Ms. Slava bid them all good night aswell. As she walked back towards the school, she was glancing after Jared.

Amina wondered how big of an impact Jared had had on the townspeople of whom the majority thought of any kind of craftsmen as their inferior. Handsome and ambitious, but well-mannered young man, who knew what he wanted and what he had to do to accomplish it. Those were qualities many civilised people lacked.

The Streckke family didn't ask any more questions about Jared, but Amina was sure they would be talking about this exceptional working man amongst themselves and their acquintances.

When Amina finally placed her head on the pillow, she was exhausted. She had been nervous about the public performance but enjoyed it nonetheless. Praie must have done something to keep her calm. It was present but didn't say or do anything. It wasn't moping, though. Maybe it had had an interesting day aswell.

***

On the next morning, Amina got up early even though she was still tired. She wanted to visit the smithy before her school started because she wanted to see Jared again and she didn't know how soon he'd travel on.

The blacksmith of Tenera and Jared were up and lighting the fire in the big fireplace of the smithy as Amina knocked on the door and peeked inside. She received a kind and warm welcome.

Jared was leaving on the same day but he had promised to help the blacksmith with something as thanks for letting him spend the night in the smithy. However, he had plans to travel to some nearby villages in a few weeks time and he promised to come see Amina again if he had the time to spare.

Amina remembered her promise to Kros and Emma to come back by summertime and she asked Jared if she could travel with him.

Their conclusion was that she could go with Jared after the next few weeks if she could settle her business in Tenera with Ms. Slava and Mr. Augustin.

Amina rushed to school happy. She was watching Ms. Slava with care as she was wondering if the woman might ask her something about Jared, but there was nothing out of the ordinary in Ms. Slava's behaviour. Many of the children wanted to talk to Amina about Jared's performance, though.

Amina gathered all the courage she could muster and asked Ms. Slava on the next day how her absence of several weeks would affect her school. Ms. Slava was surprised at first, but understood that Amina longed to meet other members of her family, and promised that her school wouldn't suffer too much if she took the trouble to practice while she was away. As Amina had witnessed, she had other students who were gone at times and still did quite well at school.

Amina approached Mr. Augustin next. She asked him what were his thoughts on her possible absence of several weeks. Mr. Augustin was somewhat disappointed but he was as understanding as Ms. Slava. His only wish was that Amina would return to his aid when she returned to Tenera. Amina promised and was very thankful that she'd have another chance to learn herbalism.

Amina spoke to the Streckke family last. They had no great interest in her coming and going, provided that they would receive a notification in advance. Amina was happy she'd get out of the house for a while. Tenera had many things she would miss – the school, Mr. Augustin and herbalism, the friendly blacksmith, and her new friends, but with the Streckke family she always felt inferior and miserable.

Armaran 14. luku

Amina seurasi hymyillen Jaredin esitystä ja uskaltautui vilkaisemaan silmäkulmastaan kavereitaan. He seurasivat esitystä hullaantuneina.

Jared pyysi sepältä lisää soihtuja ja jatkoi edelleen onnistuneesti jonglöörausta. Lopulta hän poimi soihdut ilmasta ja kumarsi syvään yleisölle. Hän sai raivoisat suosionosoitukset.

Seppä otti häneltä vastaan soihdut ja asetteli ne tukevasti rautaiseen sankoon pystyyn.

”Kiitos, kiitos paljon, mutta en oikeastaan tullut tänne tänään esiintymään!” Jared sanoi yleisölle. ”Ikäväkseni saavuin paikalle vasta myöhään iltapäivällä ja menetin suuren osan tarinoista. Nyt pyydän, jos vain teidän joukostanne vielä löytyy joku, joka jaksaisi kertoa edes yhden hienon tarinan, voisiko sellainen henkilö astua esiin?” Hän kääntyi katsomaan Aminaan.

Amina hymyili niin leveästi, että hänen poskiinsa sattui, mutta hän ei välittänyt. Hän astui kohti lavaa eikä kuunnellut yleisön muminoita, jotka kenties liittyivät johonkin aiempaan tarinankertojaan ja miten he hakisivat tämän paikalle.

Jared hyppäsi alas lavalta ja nosti Aminan ylös. Hän asettautui istumaan haara-asentoon maahan hymyillen. ”Jokin oikein mahtipontinen tarina, jos saan pyytää.”

Amina kääntyi katsomaan yleisöön. Suurin osa kyläläisistä ja paljon kauppiaita ja käsityöläisiä sekä muita muualta tulleita oli vielä paikalla. Hän tunsi sydämensä hakkaavan rinnassaan ja punan nousevan poskilleen. Hän hengitti pari kertaa syvään ja lausui alkuun yhden Fatilien tervehdyksistä, jollaisia hän muisti vanhempiensa esittäneen aina ennen tarinaa.

Muutamat kyläläiset mutisivat hyväksyvästi. Ehkä heidän lapsensa olivat osanneet kertoa hänen tarinoinnistaan tienpaikkauspäivänä.

Amina valitsi tarinakseen pitkän kuvauksen Everionin yhdestä sisällissodasta noin 1500 vuoden takaa. Hän tiesi, että tarinasta oli yksityiskohtaisempikin versio, mutta hän ei onnekseen muistanut sitä kokonaan. Siinä kuvattiin lenteleviä irtokäsiä ja muita irti hakattuja ruumiiden kappaleita. Kyseinen sota oli ollut siitä erikoinen, että kaikki Kahtal olivat kieltäytyneet taistelemasta minkään armeijan puolella ja ainakin viisi eri osaa Everionia oli taistellut toisiaan vastaan. Liittoumat ja sopimukset oli rikottu päivissä ja jokainen osapuoli oli häikäilemättömästi havitellut omaa etuaan ja Everionin herruutta. Sodan loputtua Everionin pääkaupungin Epruksen yliopistolle ja sen rehtorille annettiin uusi tehtävä ylläpitää Everionin sisäistä rauhaa tiedon ja sivistyksen voimalla. Samalla Eprus haluttiin vakiinnuttaa kaiken hallinnon keskittymänä, sillä monet suuret kaupungit olivat yrittäneet kahmia itselleen lisää alueellista hallintoa ja valtaa vuosisatojen kuluessa.

Saatuaan tarinan kerrottua loppuun Amina niiasi syvään ja sai yleisöltä raikuvat aplodit. Hän uskaltautui ensimmäistä kertaa katselemaan yleisön joukkoon kunnolla ja näki Streckken perheen melko lähellä lavan sivustaa. Neiti Slava oli keskellä ihmismassaa mietteliään näköisenä. Hänen kavereitaan oli edelleen lähellä lavaa ja muita oppilaita perheineen näkyi siellä täällä yleisössä.

Jared nousi seisomaan ja väki hiljeni. Hän vaikutti hieman hämmentyneeltä omasta arvovallastaan, mutta pyysi Aminalta toista tarinaa.

Amina niiasi, mutta epäröi hetken.

Sinä aikana Jared keksi pyytää yleisöltä juotavaa ääntään kuluttaneelle tarinankertojalle ja paikalle saatiin nopeasti ämpärillinen raikasta vettä suoraan kaivosta.

Amina suostui kertomaan toisen tarinan, mutta hän valitsi huolella melko lyhyen ja iloisen tarinan, koska tunsi olevansa jo melko rasittunut.

Hän sai jälleen kuuluvat suosionosoitukset tarinansa päälle, mutta siihen oli selvästi hyvä lopettaa. Monet perheet ohjasivat lapsiaan kotia kohti ja ilta oli selvästi viilennyt.

Jared auttoi Aminan alas lavalta. Hän hymyili, muttei sanonut mitään.

Amina vakavoitui. ”Olinko minä ihan huono?”

Jared pudisti päätään. ”Jännitit jonkun verran, mutta tarina meni tosi hienosti. Kun saat lisää kokemusta, pystyt eläytymään paremmin. Kukaan ikäisesi ei varmasti olisi pystynyt parempaan.”

Aminan kaverit liikkuivat levottomasti hänen näkökenttänsä laidalla ja hän kääntyi heidän puoleensa. Kukaan ei uskaltanut sanoa mitään.

”Hän on todella taitava, eikö vain?” Amina aloitti, koska halusi kavereidensa huomioivan lavan tapahtumia jotenkin.

Pari tyttöä kikatti, yksi yritti katsoa Jaredia silmiin, mutta käänsi viime hetkellä katseensa, ja pari nyökytteli päitään. ”Tunnetko hänet?” yksi uskaltautui kysymään puoliksi kuiskaten.

Amina hymyili. ”Hän on perheystävä. Ei tosin täältä,” Amina totesi ja vilkaisi nopeasti ympärilleen, jos Streckken perhe olisi kuuloetäisyydellä. Joku taputti Aminaa olkapäälle ja hän kääntyi katsomaan.

Herra Augustin hymyili hänelle ystävällisesti. ”Oivia tarinoita. En tiennytkään, että olet Fatil-sukua. Herra Streckke ei ole koskaan maininnut asiasta. Oletko sukua hänen vaimonsa kautta?”

Amina pudisti päätään. ”Herra Streckke ei käsittääkseni halunnut jatkaa suvun perinnettä, mutta hän olisi ollut oikeutettu oppimaan tarinoita.”

Herra Augustin tuumi hetken ja vilkaisi hieman hämmentyneenä kuiskivia ja hihitteleviä koulutyttöjä. ”Oletko aiemmin kiertänyt markkinoilla tarinoimassa?”

Amina pudisti päätään. ”Kun kysyin lupaa ensimmäisen kerran toisaalla, asiainhoitaja sanoi, että olen vielä liian nuori esiintymään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kerron itse tarinoita, vaikka olen ollut vanhempieni mukana monta kertaa.”

Herra Augustin nyökytteli. ”Aivan, mainiota. Hyvä. Hyvä. Toivottavasti palaat kuitenkin vielä...” hän mutisi ja käveli omille teilleen ajatuksissaan.

”Herra Augustin on kylän herbalisti,” Amina selitti Jaredille, joka nyökkäsi ja hymyili huvittuneena.

Vanhemmat yrittivät paimentaa lapsiaan kotia kohti, mutta monet olisivat vielä halunneet jäädä juttelemaan Aminalle. He lähtivät kuitenkin liikkeelle, kun neiti Slava lähestyi Aminaa.

Amina niiasi opettajattarelle.

”Olen positiivisesti yllättynyt. En ole aiemmin kuullut montaa Fatil-tarinaa ja ne ovat olleet... lyhyempiä ja yksinkertaisempia. Muistisi on todella hyvä,” neiti Slava kehui Aminaa. Hän yritti välttää katsomasta Jaredia, mutta vilkuili kuitenkin tätä silmäkulmastaan.

Amina niiasi. ”En olisi esiintynyt, jos en olisi osannut kertoa jotain muuta kuin lastensatuja.”

Neiti Slava nyökkäsi ja käänsi katseensa sivummalle. ”Hyvää iltaa, herra Streckke, rouva Streckke,” hän sanoi ja nyökkäili lähestyvälle perheelle.

Amina katsoi olkansa yli. Streckken perhe käveli hitaasti ja arvokkaasti heitä kohti paistatellen hänen saaavutuksellaan aivan kuin se olisi heidän ansiotaan. Amina niiasi heillekin.

”Kaunista, kultaseni. Oli selvästi hyväksi suvulle, että isäsi otti vastuun tarinankerronnasta,” herra Streckke sanoi. Amina ajatteli, että sen oli varmaan tarkoitus olla suurikin kehu.

”Halusin tehdä parhaani. En olisi pyytänyt saada esiintyä, jos en olisi ollut varma pystyväni siihen.”

Herra Streckken katse siirtyi Jarediin. Vaikka hänen ilmeensä ei muuttunut, Aminaa kylmäsi.

Jared kumarsi kevyesti. ”Hyvää iltaa, herra. Olen Jared. Palasin juuri Everionista sepän opista, ja koska olin täällä päin Armarania, ajattelin tulla tervehtimään Aminaa. Tutustuin häneen, kun hän muutti Krosin ja Emman luo asumaan,” hän esitteli itsensä kohteliaasti.

Amina kuvitteli herra Streckken katseen pehmenevän hieman. ”Ihanko totta? Sepä mukavaa. Hän on ollut oikein reipas tyttö täällä asuessaan.”

Amina mietti kuumeisesti, miten saisi Streckken perheen arvostamaan Jaredia tämän arkisesta ammatista huolimatta.

”Everion on kovin kaukana lähteä vain kisälliksi,” neiti Slava kommentoi.

Jared hymyili. ”Suoritin sepänoppini jo Armaranissa ja lähdin opettelemaan erikoisempia taontatekniikoita muualle. Lähden seuraavaan pajaan Juhvianiin ensi syksynä.”

Herra Streckke oli selvästi positiivisesti yllättynyt. Neiti Slavakin vaikutti yllättyneeltä, mutta hillitsi itsensä nopeasti.

”Matkustatko useinkin eri puolille Armarania?” rouva Streckke kysyi.

”Mestarini omistaa parikymmentä pajaa ympäri Armarania, pääasiassa lännempänä ja keskiosissa, joten matkustan jonkun verran. Jos hän nimeää minulle kisällin, saatan pysyä paikoillani vähän kauemmin,” Jared vastasi.

”Luulin, että sepät elävät ja työskentelevät vain yhdessä paikassa,” Streckken poika kommentoi hieman kummissaan.

Jared nyökkäsi. ”Useimmat sepät oppivat ja työskentelevät samassa pajassa koko ikänsä, mutta mestarini on kerännyt omistukseensa useita pajoja. Kaikki ovat tosin pienemmissä kylissä. Hän ei ole halunnut lähteä kilpailemaan kaupunkien markkinoille, mutta hänellä on vähintään yksi kisälli jokaista pajaa kohti ja hän palkkaa muutamaa valmistunutta seppää. Hän on myös suhtautunut erittäin kannustavasti haluuni matkustaa ja oppia lisää tekniikoita,” Jared selitti.

”Olen yllättynyt. En koskaan ajatellut, että sepällä voisi olla kunnianhimoa tai mahdollisuuksia kehittää uraansa tavallista työtään pidemmälle,” herra Streckke myönsi.

Jared kumarsi. ”Monikaan ei halua tai heillä ei ole mahdollisuutta oppia enempää, mutta minä aion käyttää jokaisen eteeni tulevan mahdollisuuden. Tahdon löytää omien kykyjeni rajat, jos sellaiset ovat olemassa. Jos nyt suotte anteeksi, takanani on pitkä matkapäivä, vaikka nautinkin ajastani markkinoilla. Toivotan teille kaikille oikein hyvää yötä,” hän sanoi ja kumarsi uudestaan. Hänen kävellessään pois päin Amina näki hieman etäämmällä Teneran sepän, joka selvästi odotti Jaredia, mutta oli kohteliaasti jäänyt keskustelun ulkopuolelle.

Neiti Slava toivotti heille myös hyvää yötä ja vilkuili takaisin koululle kävellessään Jaredin perään.

Amina mietti, kuinka suuren vaikutuksen Jared oli tehnyt niihin kyläläisiin, jotka tavallisesti pitivät käsityöläisiä alempiarvoisina ihmisinä. Komea ja kunnianhimoinen, mutta kuitenkin hyvätapainen mies, joka tiesi mitä halusi ja mitä sen eteen täytyi tehdä. Niitä ominaisuuksia ei ollut läheskään jokaisella sivistyneelläkään ihmisellä.

Streckken perhe ei kysellyt Aminalta enempää Jaredista, mutta Amina oli varma, että he keskustelisivat vielä keskenään tai tuttaviensa kanssa tästä poikkeuksellisesta työläisestä.

Amina painoi lopulta pään tyynyynsä lopen uupuneena. Hän oli jännittänyt esiintymistä, mutta oli nauttinut siitä. Praie oli varmasti tehnyt jotain hänelle, jotta hän oli pysynyt rauhallisena. Se oli läsnä, muttei sanonut tai tehnyt mitään. Se ei kuitenkaan murjottanut. Ehkä silläkin oli ollut mielenkiintoinen päivä.

***

Seuraavana aamuna Amina nousi aikaisin, vaikka oli edelleen väsynyt. Hän halusi ehtiä sepänpajalle ennen koulua, jotta ehtisi varmasti nähdä Jaredin, sillä hän ei tiennyt kuinka pian tämä jatkaisi matkaansa.

Teneran seppä ja Jared olivat hereillä ja sytyttämässä tulta pajan uuniin, kun Amina koputti varovasti ovelle ja kurkisti sisään. Hän sai ystävällisen ja lämpimän vastaanoton.

Jared oli lähdössä vielä samana päivänä, mutta hän oli luvannut ensin auttaa seppää jossain asiassa kiitoksena yösijan tarjoamisesta. Hän oli kuitenkin aikeissa matkustaa pariin läheiseen kylään joitain viikkoja myöhemmin ja lupasi tulla tervehtimään Aminaa uudestaan, jos vain ehtisi.

Amina muisti luvanneensa Krosille ja Emmalle palaavansa viimeistään alkukesän aikaan ja hän kysyi Jaredilta voisiko tämä ehkä matkustaa hänen kanssaan.

He tulivat lopulta siihen päätökseen, että Amina voisi jo muutaman viikon päästä lähteä Jaredin kanssa, jos hän vain saisi sovittua asiansa Tenerassa neiti Slavan ja herra Augustinin kanssa.

Amina kiirehti kouluun iloisena. Hän tarkkaili neiti Slavaa, koska pohti haluaisiko tämä kysellä lisää Jaredista, mutta neiti Slava käyttäytyi kuten yleensä. Monet lapset halusivat kuitenkin jutella Aminalle Jaredin esityksestä.

Amina keräsi rohkeutensa seuraavana päivänä ja tiedusteli neiti Slavalta miten hänen poissaolonsa monta viikkoa vaikuttaisi hänen opintoihinsa. Neiti Slava oli ensin hieman yllättynyt, mutta ymmärsi kuitenkin Aminan kaipuun tavata muita sukulaisiaan, ja lupasi, ettei hänen koulunkäyntinsä kärsisi pahasti, jos hän jaksaisi harjoitella. Kuten Amina oli nähnyt, hänellä oli muitakin oppilaita, jotka olivat ajoittain poissa ja pärjäsivät silti koulussa.

Seuraavaksi Amina tiedusteli herra Augustinilta, mitä tämä oli mieltä, jos hän olisi poissa useita viikkoja. Herra Augustin oli hieman pettynyt, mutta yhtä ymmärtäväinen kuin neiti Slava. Hän esitti vain toiveen, että Amina palaisi hänen avukseen heti, kun palaisi Teneraan. Amina lupasi ja oli kiitollinen, että sai oppia lisää herbalismia.

Viimeisenä Amina puhui Streckken perheelle. Heitä ei lopulta kiinnostanut paljoa milloin Amina lähtisi ja koska tämä palaisi, kunhan he saisivat siitä tiedon jonkin aikaa aikaisemmin. Amina oli tyytyväinen, että pääsisi edes joksikin aikaa pois talosta. Tenerassa oli paljon asioita, joita hän jäisi kaipaamaan – koulu, herra Augustin ja herbalismi, ystävällinen seppä ja uudet kaverit, mutta Streckken perheessä hän tunsi aina itsensä alempiarvoiseksi ja huonoksi.

Armaran chapter 13

Amina got to know Tessa and her family better in secret. She wasn't missed at the Streckke house that often, no one wondered where she went during the afternoons, and she was rarely asked about her day. The son was recovering slowly and he kept complaining how he would get fat if he had to eat as much as Mr. Augustin had instructed. Under the watchful eyes of his parents he had no choice but to eat the small portions cooked especially for him.

Amina would make an extra sandwich at breakfast and pack it with her usual school lunch, because she didn't want Tessa to have to go through the whole day hungry. She agreed with Tessa that she'd leave the sandwich on a corner of the table in the classroom and she could take it without anyone noticing.

At the beginning of the next week Tessa didn't show up at school. Amina was vexed but she knew Tessa's family couldn't afford to send her there every week. After school Amina returned to the Streckke house and packed some more sandwiches. She went to Tessa's home where she had visited a couple of times during the previous week.

The children weren't at the house according to their mother. They had gone to gather the first sprouting plants of spring from the forest nearby.

Amina left the sandwiches with the mother and went to find her friend. It was easy to walk in the woods and the day was warm. Amina enjoyed her walk among the trees. She felt someone watching her. It was the same Gahim that had been watching her before. It still wasn't revealing itself to her.

It took Amina about half an hour to find the children and they studied the sprouts together. Amina had much fun even though the feeling of being watched didn't go away. She didn't let it bother her too much. There could easily be more Gahim in the woods.

They spent several hours in the forest and Amina realized she'd be late for dinner. She bid the children hasty farewells and hurried back. No one had missed her and she got some warm food from the kitchen.

***

As Amina came back from school on the next day, she was surprised by Mr. Streckke who asked to talk to her. She stepped into his study and saw a man whom she didn't know and one of the boys that had bullied her.

”Mr. Sten stopped by today to inform me that his son Ben had seen you yesterday... in some questionable company,” Mr. Streckke began.

Amina smiled. ”That is possible, but I had a good reason for it.”

Mr. Streckke returned her smile. ”That is what I told Mr. Sten, though I do appriciate his concern on my family's reputation. Please, tell me.”

Amina had been sure that she'd get caught at some point even though she hadn't expected it to be so soon. She looked the boy, Ben, in the eyes and said: ”I've met the children of a poor family a few times after I heard that Mr. Augustin buys some medicinal herbs and other plants they have gathered for him. I don't want to bother Mr. Augustin over nothing and I thought that I can learn some things about the plants from these children as he has already shared his knowledge with them. I thought it would save the time and effort of a busy man, who in my opinion should have as much time as possible to focus on his work. I am interested in gathering and preserving plants for him, if he ever needs the help and I am good enough.”

Ben made a face.

Mr. Sten was nodding his acceptance to Amina's explanation.

Mr. Streckke's face was somewhat unfathomable. After a moment the smile returned to his face. ”There we have it then. I knew I could trust you, Amina. Now, off you go, dear,” he said and waved his hand towards the door.

Amina left, feeling delighted. She was sure that if she was in any trouble now, it wasn't anything serious, though she decided not to see Tessa for a few days. Ben's revenge had failed miserably.

***

The next common good day was spent at the various shops in town where the students helped the merchants and craftsmen go through their inventories. Amina was ready to head off to the smithy when Ms. Slava directed her to the dressmaker's. After a moment she came back for her and directed her to the apothecary. ”Mr. Augustin asked specifically for you,” was Ms. Slava's sole and slightly puzzled explanation.

Amina stepped in timidly. Two students were already there, listening to Mr. Augustin's instructions. He didn't interrupt his explanation despite Amina's arrival and made sure the other two were well enough instructed to begin with their work. Only then did he acknowledge Amina. ”I have heard you have been gathering some plants for me.”

Amina nodded. ”When Tessa told me what she's doing with her siblings for you, I was very eager to learn about the plants and their uses... I don't really have any experience so far,” she replied.

Mr. Augustin thought for a while. ”Come here. You can start by counting all the ingredients in these jars,” he said and directed Amina behind the counter. The shelves were full of rows of big glass jars that held plants, insects, and their parts inside.

Amina stared at the jars with her eyes wide but without further delay grabbed the first one and placed it carefully on the table. She took a piece of paper from the counter and marked down carefully the words written on the label of the jar and began to count the huge grasshoppers.

Amina had gone through three jars when Ms. Slava came over and announced the children had done enough for the day. Amina asked Mr. Augustin if it was okay for her to finish the fourth jar before leaving.

In the end, Mr. Augustin expressed his wish that Amina would come back any time to count the contents of the rest of the jars. There was no hurry, but he would appreciate it very much if Amina would be willing to use her spare time to finish the job.

Amina promised to return some day and was sorry it would still take her several days to go through the rest of the jars.

Mr. Augustin assured her he didn't mind.

***

A couple of days later on her day off Amina received an excess of attention at the Streckke house as their son was commenting on the amount of food she was eating. The conversation moved on to other things fairly quickly but eventually turned to the professional talent of the apothecary. Mrs. Streckke praised him above all and complimented Amina how it had been her pleasure to introduce her enthusiasm towards herbalism to Mr. Augustin. Amina had to answer several questions but she managed to keep the conversation on herself and the apothecary instead of Tessa and her family. She hadn't had the courage to go see the kids yet.

It turned out that Mrs. Streckke had gone straight to Mr. Augustin after hearing from her husband about Amina's interests, to praise her will and motivation to help at the house and likewise elsewhere.

Amina was a little baffled and wondered if she had taken up a task far too great for her. As the whole family seemed to be in a good mood, Amina took the opportunity to ask what they would think about her performing at the town fair. She had heard at school that one was coming up in a couple of weeks. However, Amina wanted to be sure that the family had no objections to it before she asked Ms. Slava and last the chargé d'affaires.

Mr. Streckke thought about it for a while and came to the conclusion that, though he had personally had no interest in the Fatil legacy of the family and its continuation, he had no objections to Amina holding on to the legacy if it was acceptable to the other parties.

Amina thanked him and promised to ask Ms. Slava about it the very next day.

***

Ms. Slava had no reason to stop Amina from performing as she had already received the permission of the Streckke family but she doubted whether the chargé d'affaires would permit it.

Amina promised she would find it out as soon as possible. She had never met the chargé d'affaires of Tenera before, and she was anxious. However, she got help from an unexpected source.

Eric came to talk to her after the second day of school that week and first apologiced that he had paid heed to rumours, but he wanted to be sure if Amina was really intending to tell stories of the Fatil at the fair. As Amina admitted it to be so, he promised to accompany her to see the chargé d'affaires if they could go straight away.

Amina was grateful and relieved. Apparently Eric's family was well acquinted with the chargé d'affaires.

They walked over to the town hall where the office of the chargé d'affaires was.

Eric introduced Amina to him and let her take care of her own business. Amina asked as politely as she could for a permission to perform at the fair even though she admitted that she was rather young to do so and lacked in experience. She assured him that she knew her family's stories well. And she would not demand all the time that would be reserved for the stories and would be very willing to share the stage with other storytellers.

The chargé d'affaires of Tenera thought about it, with some creases appearing on his forehead as he frowned slightly. He asked Amina about her family in detail and came to the conclusion that they had at some point performed in his town. Eventually he found no reason to deny Amina the pleasure of performing, though he asked her to let the older and more experienced people share their stories first.

Amina thanked him kindly and repeated his thanks to Eric after they left the building.

Eric replied modestly that he had hardly done anything but helped her a little.

Amina shared the news with the Streckke family that night. In the evening, she wrote to both Kros and Jared because she wanted to share her happiness. The next day she gathered enough courage to go see Tessa and told her aswell.

***

A few days later, Amina received a letter from Kros. It was a reply to the letter she had sent earlier and she spent hours after hours reading it over and over again. Kros wrote how Kragu had grown and developed much, and how they all missed her even though they were happy that all was well with her. Nothing particular had happened in Groshna since she left but Kros told how some of the families whom they knew well were doing.

Amina had no time to feel homesick, as her days were full of activities. She tried to have time to see Tessa at least on two days each week but otherwise she spent all her afternoons arranging Mr. Augustin's jars. Amina thought it must be just her imagination that Ms. Slava was giving her less homework. However, the tasks she were to do on the common good days were definitely lighter, out of which the next two were dedicated to the preparations for the town fair.

On the last day before the fair Ms. Slava sent her students home at lunch time and told them to get ready for the fair, which would otherwise have been another common good day, but was now an extra day off.

Tessa was at school that week, and Amina had a chance to speak with her after school. Tessa and her siblings were headed to the woods again to gather some herbs, and Amina asked to join them.

They stopped by at the Streckke house so Amina could leave her school bag there as Tessa was waiting far enough from the house not to raise any trouble. Amina told the housemaid she'd be gone at least till dinner.

The children walked all over the woods surrounding the town and gathered many plants into a sack. Occasionally, the siblings would argue how some of the plants should be cut so they would be exactly how Mr. Augustin wanted them.

Amina listened carefully but didn't comment anything. She had not received any direct instructions or teaching from Mr. Augustin but she had listened to to his conversations with his customers and assistant about the proper use and storage of many of the ingredients. She had learned a lot while counting the insects and plants, though she still understood very little about the markings on the jars. Mr. Augustin had spent only a few moments to tell her about singular ingredients.

The afternoon went by fast and the children returned to town. Mr. Augustin went through their findings and frowned at some of the wilted plants. ”I would prefer these were cut closer to the root,” he commented on one of the plants.

Tessa's younger sister gave her sister a poisonous glare.

”Amina, take a look at this,” Mr. Augustin said as he picked up one of the plants that had a small bud on it. ”Here is a perfect young specimen. Even the roots seem to be in good condition...” and he explained in detail the use and preservation of the plant in question and asked Amina to preserve it as he had just described. The entire time he ignored the other children.

Amina took the plant from him with care and went to the back of the shop to prepare it. She had been to the back only a few times as she had very little business there but she knew where to find all the supplies she needed for the preservation. She worked fast but with great care and returned to the front of the shop.

Mr. Augustin was just counting coins on the counter and nodded at the children, who were watching with glee as Tessa collected the money into a small leather pouch. They thanked Mr. Augustin politely and waved at Amina as they left.

”Excellent. Quite a good catch for today, I'd say. Would you now tell me, my dear, what you have learned today?” Mr. Augustin asked.

Amina turned to the counter and told him what she could remember about the plants. She admitted her uncertanty at those points where the children had argued about the proper preparation of the plants.

Mr. Augustin listened to her with great patience and corrected all the errors. He thanked Amina for her great care and expressed his hopes of her returning to his aid after the fair.

Amina promised and courtesied as she left. She walked back to the Streckke house, exhausted. The sunny weather and long hours in the woods had almost drained her. Praie pointed out that she was just thirsty and hungry.

Amina smiled. Next time she'd make sure to take something to eat and drink with her. The day had been beautiful and useful in many ways. She had learned a lot. The Gahim was following her again amidst the trees but it still wouldn't show itself.

***

Amina spent most of the fair day with the Streckke family. Many merchants and craftsmen from afar had arrived on the previous day to get their stalls up on time along the streets. The Streckke family would visit only the finest of them. Amina looked around, curious, because she had a feeling she had met some of the merchants before. Her family had travelled a lot, so it was very possible, but she knew none of them well enough to dare greet them.

In the afternoon, the family stopped at the inn for some lunch as it felt futile to walk to the house and back again. Mr. Streckke had also given the servants the day off from after breakfast to late night. Amina hadn't been to the inn of Tenera before, and she compared it in her mind with the one in Groshna.

The afternoon in the whole was far more boring for Amina, as Mr. Streckke spent his time talking to his acquintances and they didn't visit any more stalls. Many people went home to get something to eat or to rest before the evening program began. Amina had heard there would be puppeteers, stories, and a dance show, and she was eagerly waiting for them all. She had no idea how many storytellers there would be or how many stories they would tell, but she was determined to stay at the fair as long as it took to get to tell at least one story of her own.

All of a sudden Mrs. Streckke expressed her weakness and asked that they would return to the house. Mr. Streckke was a little surprised but willing to return with his wife. He asked his son if he would stay with Amina, but he had absolutely no interest to mingle with the common folks any longer.

Amina was disappointed. She was about to ask Mr. Streckke if she could stay in town by herself, when he said over his shoulder that she was free to return to town a little later. Perhaps Mrs. Streckke would be feeling a little better then as well.

Amina sighed in relief in her mind.

***

The sun was closing in on the horizon, when Amina managed to gather enough courage to ask Mr. Streckke if she could already go back to town.

Mrs. Streckke was still feeling a little under the weather but she didn't want to keep everyone else in the house.

The whole family left for town again. Amina was walking in front and a little faster than the others, and she reached the town before dusk. She said hi to her friends from school, who told her that the storytellers had come and gone, and the set for the dance number was just being worked on the stage.

Amina smiled and pretended to be excited, even though disappointment filled her gut again.

The school children gathered closer to the stage to wait, as did many other villagers. Amina saw the Streckke family arrive a little after the show had begun, but they remained at a distance from the stage. The dance was a traditional Armaranian folk dance, which had a simpler version for casual dancing. It reminded in many ways the dances Amina had learned from the Gahim. She didn't even notice she was humming to the music and clapping her hands along with other people.

After the show, people moved further away from the stage and chatter filled the air. Amina couldn't see the Streckke family through the masses so she walked with her friends instead. She saw Tessa and her family a little further away and waved at them, but she didn't dare to go closer to greet them as she knew Mr. Streckke was nearby. Night had fallen during the dance show and lanterns were hung on the walls all over the town. Amina had fun talking to her friends and their families until there was some commotion near the stage. People were already gathering close to the stage, but Amina could see flying balls of fire above their heads. Amina asked her friends to come with her to see what was going on. They pressed past the taller adults right to the front of the stage.

The blacksmith was sitting on the edge of the stage, holding a few lit torches. In the middle of the stage was standing a man who was juggling skillfully with three lit torches. The flames of the torches created jumping shadows and patterns on his bare, muscular arms and focused but smiling face. The light was also playing on the gold of his multiple earrings.

Amina smiled wider than she had done in many weeks. She had not expected Jared to show up in the fair as he had told her nothing about it.

Armaran 13. luku

Amina tutustui Tessaan ja tämän perheeseen parhaansa mukaan salassa. Streckken talossa ei kaivattu häntä usein tai ihmetelty hänen poissaolojaan iltapäivisin ja häneltä kysyttiin hyvin harvoin miten hänen päivänsä oli mennyt. Pojan tervehtyminen oli hidasta ja tämä valitti jatkuvasti lihovansa, jos hänen pitäisi syödä niin paljon kuin herra Augustin oli ohjeistanut. Vanhempiensa valvonnan alla hän ei kuitenkaan voinut jättää syömättä pieniä annoksia, jotka hänelle tarjottiin.

Amina otti tavakseen pakata aamiaiselta mukaan ylimääräisen leivän koululounaansa lisäksi, sillä hän ei halunnut Tessan näkevän nälkää koulupäivän aikana. Hän sopi Tessan kanssa, että jättäisi aina leivän pöydän kulmalle niin, että tämä voisi napata sen kenenkään huomaamatta.

Seuraavalla viikolla Tessa ei kuitenkaan ollut koulussa. Aminaa harmitti, mutta hän tiesi, ettei tytön perheellä ollut varaa enempään opetukseen. Koulun jälkeen hän kävi Streckken talossa tekemässä hieman paremmat eväät ja lähti kohti Tessan kotia, jossa hän oli ehtinyt vierailla pari kertaa edellisellä viikolla.

Lapset eivät olleet perheen äidin mukaan kotona. He olivat lähteneet etsimään kevään ensimmäisiä kasveja läheisestä metsästä.

Amina jätti eväät Tessan äidille ja lähti etsimään ystäväänsä. Metsä oli helppokulkuista ja päivä oli lämmin, joten Amina kulki mielellään puiden seassa. Hän tunsi jonkun tarkkailevan itseään. Se oli sama Gahim, joka oli ennenkin tarkkaillut häntä. Se ei vieläkään ollut näyttäytynyt hänelle. Aminalta meni noin puoli tuntia löytää lapset ja he tutkivat yhdessä kasvien versoja. Aminalla oli hauskaa, vaikka häntä kalvoi tunne, että häntä tarkkailtiin edelleen. Hän ei antanut sen häiritä, koska metsässä saattoi hyvinkin olla muitakin Gahim kuin häntä aikaisemmin tarkkaillut.

Lapset viettivät metsässä monta tuntia ja Amina tajusi myöhästyvänsä illalliselta. Hän sanoi hätäiset hyvästit ja kiirehti takaisin. Kukaan ei kuitenkaan ollut ehtinyt kaivata häntä ja hän sai keittiöstä vielä lämmintä ruokaa.

***

Aminan palatessa koulusta seuraavana päivänä hän yllättyi, kun herra Streckke halusi keskustella hänen kanssaan. Hän astui herra Streckken toimistoon ja näki siellä tuntemattoman miehen ja yhden häntä kiusanneista pojista.

”Herra Sten tuli tänään kertomaan minulle, että hänen poikansa Ben oli nähnyt sinut eilen... epäilyttävässä seurassa,” herra Streckke aloitti.

Amina hymyili. ”Se on mahdollista, mutta minulla on hyvä syy siihen.”

Herra Streckke vastasi hänen hymyynsä. ”Niin sanoin herra Stenille, mutta arvostan hänen huolenpitoaan perheemme maineesta. Ole hyvä ja kerro minulle.”

Amina oli osannut varautua paljastuvansa jossain vaiheessa, vaikka hän ei ollut odottanut sitä näin pian. Hän katsoi poikaa, Beniä suoraan silmiin ja sanoi: ”Olen tavannut köyhän perheen lapsia pari kertaa, koska kuulin, että he keräävät herra Augustinille lääkeyrttejä ja muita kasveja. En halua vaivata herra Augustinia turhaan ja voin oppia joitain asioita näiltä lapsilta, joille hän on jo ne kertaalleen opettanut. Ajattelin säästää aikaa ja vaivaa kiireiseltä mieheltä, jonka on mielestäni hyvä saada keskittyä työhönsä mahdollisimman paljon. Olen kuitenkin kiinnostunut auttamaan häntä kasvien keräämisessä ja säilömisessä, jos hän joku päivää huolii apuani ja olen riittävän taitava.”

Ben nyrpisti nenäänsä.

Herra Sten nyökytteli hyväksyvästi.

Herra Streckken ilme oli vaikeasti tulkittavissa, mutta lopulta hymy palasi hänen huulilleen. ”Kas niin. Tiesin, että sinuun voi luottaa, Amina. Menepäs nyt, kultaseni,” hän sanoi ja viittasi kädellään oven suuntaan.

Amina poistui hyvillään. Hän oli varma, ettei ainakaan joutuisi vakaviin vaikeuksiin, vaikka hänen ehkä täytyisi vältellä Tessaa muutaman päivän ajan. Benin kosto ei ollut onnistunut.

***

Seuraava yleishyödyllinen päivä koulussa vietettiin kylän eri liikkeissä, joissa oppilaat auttoivat kauppiaita ja käsityöläisiä inventoimaan varastojaan. Amina oli valmis menemään sepänpajaan, kun neiti Slava ohjasi hänet ompelimoon. Hetken päästä tämä tuli kuitenkin hakemaan hänet pois ja ohjasi hänet apoteekkarin luo. ”Herra Augustin pyysi erityisesti sinua,” oli neiti Slavan ainoa hieman hämmentynyt kommentti.

Amina astui hieman arasti sisään. Kaksi muuta oppilasta oli jo sisällä kuuntelemassa herra Augustinin ohjeistusta. Mies ei keskeyttänyt neuvojaan Aminan saapumisesta huolimatta, vaan varmisti, että oppilaat aloittivat työnsä huolella. Sitten hän kääntyi Aminan puoleen. ”Olen kuullut, että olet ollut mukana keräämässä minulle kasveja.”

Amina nyökkäsi. ”Kun kuulin Tessalta, mitä hän tekee sisarustensa kanssa hyväksenne, halusin kovasti oppia kasveista ja niiden käytöstä... Minulla ei varsinaisesti ole vielä kokemusta mistään,” Amina vastasi.

Herra Augustin tuumi hetken. ”Tulepas tänne. Voit aloittaa laskemalla paljonko kussakin purkissa on jäljellä,” hän sanoi ja ohjasi Aminan tiskin taakse. Hyllyssä oli rivissä suuria lasipurkkeja, joissa oli erilaisia kasveja, hyönteisiä ja niiden osia.

Amina tuijotti hetken silmät pyöreinä kaikkia purkkeja, mutta tarttui sitten ensimmäiseen ja avasi sen varovasti. Hän otti tiskiltä paperin ja merkitsi siihen purkin etiketin tekstin ja alkoi sitten laskea suuria heinäsirkkoja.

Amina ehti käydä läpi kolme purkkia ennen kuin neiti Slava ilmaantui ovelle ja ilmoitti, että oppilaat olivat tehneet tarpeeksi sille päivälle. Amina kysyi herra Augustinilta voisiko hän laskea neljännen purkin loppuun.

Herra Augustin ilmoitti lopuksi, että Amina voisi tulla minä päivänä vain jatkamaan ja laskemaan loput purkit. Asialla ei ollut kiire, mutta hän arvostaisi, jos Amina viitsisi käyttää omaa aikaansa saattaakseen koko laskuoperaation loppuun.

Amina lupasi palata joku päivä ja pahoitteli, että hänellä menisi vielä monta päivää saada kaikki purkit laskettua.

Se ei haitannut herra Augustinia.

***

Pari päivää myöhemmin Aminan vapaapäivänä hän sai osakseen tavallista enemmän huomiota Streckken perheeltä, kun heidän poikansa huomioi hänen syömänsä ruoan määrää. Keskustelu kääntyi kuitenkin nopeasti muihin asioihin, mutta polveili lopulta apoteekkarin ammattitaitoon. Rouva Streckke ylisti miestä yli kaiken ja kehui Aminalle miten oli ollut mielissään, kun saattoi kertoa tälle Aminan innosta oppia herbalismia. Amina joutui sen jälkeen vastaamaan moniin kysymyksiin, mutta onnistui pitämään keskustelun itsessään ja apoteekkarissa eikä Tessan perheessä. Hän ei ollut uskaltanut tavata lapsia vielä paljastumisensa jälkeen.

Rouva Streckke oli heti mieheltään kuultuaan käynyt apoteekkarin luona kehumassa Aminan intoa ja motivaatiota auttaa niin talossa kuin muuallakin.

Amina oli hieman hämillään ja epäili oliko hän haukannut liian suuren palan. Koska koko perhe vaikutti kuitenkin olevan hyvällä tuulella, hän tiedusteli olisiko heidän puolestaan sopivaa, jos hän esiintyisi tulevilla markkinoilla. Hän oli koulussa kuullut, että muutaman viikon päästä oli tulossa sellaiset. Hän halusi kuitenkin varmistaa ensin perheeltä, olisiko heillä mitään sitä vastaan, ennen kuin hän kysyisi neiti Slavalta ja viimeisenä kylän asiainhoitajalta.

Herra Streckke pohti asiaa vähän aikaa ja tuli siihen tulokseen, että vaikkei hän itse ollut jatkanut suvun Fatil-perintöä eikä hänellä koskaan ollut ollut yhtään intoa tarinoiden suhteen, hänen puolestaan Amina saisi toteuttaa suvun perinnettä, jos se sopi muille asianosaisille.

Amina kiitti ja lupasi tiedustella asiaa heti seuraavana koulupäivänä neiti Slavalta.

***

Neiti Slavalla ei ollut syitä vastustaa Aminan esiintymistä, koska hänellä oli jo Streckken perheen suostumus, mutta hän epäili saisiko Amina lupaa asiainhoitajalta.

Amina lupasi itse selvittää asian mahdollisimman pian. Hän ei ollut aiemmin tavannut Teneran asiainhoitajaa ja häntä jännitti. Hän sai kuitenkin apua yllättävältä taholta.

Eric tuli juttelemaan hänelle toisen koulupäivän päätyttyä ja pahoitteli, että uskoi huhuja, mutta hän halusi varmistaa oliko Amina aikeissa esittää Fatil-tarinoita markkinoilla. Aminan myönnettyä asian olevan niin Eric lupasi tulla hänen kanssaan puhumaan asiainhoitajalle, jos he menisivät heti.

Amina oli kiitollinen ja huojentunut. Ericin perhe tunsi asiainhoitajan ilmeisesti hyvin.

He kävelivät koululta kyläntalolle, jossa sijaitsi asianhoitajan toimisto.

Eric esitteli Aminan miehelle ja antoi tämän sitten itse esitellä asiansa. Amina pyysi kohteliaasti lupaa esiintyä markkinoilla, vaikka hän itsekin myönsi olevansa kovin nuori ja kokematon esiintyjä, mutta hän vannoi osaavansa paljon perheensä tarinoista. Hän oli myös erittäin valmis jakamaan tarinankerrontavuorot jonkun muunkin kanssa.

Teneran asiainhoitaja mietti asiaa otsa rypyssä hyvän tovin. Lopulta hän kyseli Aminalta hieman tarkemmin tämän perheestä ja päätteli vastauksista, että tämän vanhemmat olivat esiintyneet joskus hänen kylässään. Hänellä ei ollut syytä kieltää tytöltä tarinankerrontaa, mutta hän pyysi, että tämä antaisi aikuisten kertoa ensin tarinansa.

Amina kiitti kohteliaasti asiainhoitajaa ja ulkona vielä Ericiä.

Eric ei ollut mielestään tehnyt mitään sen kummempaa kuin auttanut parhaansa mukaan.

Amina kertoi heti illalla Streckken perheelle, että oli saanut asiainhoitajalta luvan. Illalla hän kirjoitti Krosille ja Jaredille, koska halusi jakaa intonsa tuttujensa kanssa. Seuraavana päivänä hän uskaltautui tapaamaan Tessaa ja kertoi tällekin hyvät uutiset.

***

Pari päivää myöhemmin Amina sai kirjeen Krosilta. Se oli vastaus hänen aikaisempaan kirjeeseensä ja hän vietti monta tuntia lukien sen uudelleen ja uudelleen. Kros kertoi miten Kragu oli kasvanut ja kehittynyt, ja miten heillä oli häntä ikävä, vaikka he olivat iloisia hänen puolestaan. Groshnassa ei ollut tapahtunut mitään erityistä, mutta Kros kertoi joidenkin tuttujen perheiden kuulumisia.

Aminalla ei kuitenkaan ollut aikaa koti-ikävälle, sillä hänen päivänsä olivat täynnä tekemistä. Hän yritti ehtiä näkemään Tessaa parina päivänä viikosta, mutta muuten hän vietti kaiket iltapäivät herra Augustinin purkkeja järjestellen. Amina kuvitteli, että neiti Slava antoi hänelle aiempaa vähemmän läksyjä, mutta se tuskin piti paikkaansa. Hän sai kuitenkin helpompia hommia tehtäväkseen yhteishyödyllisinä päivinä, joista pari seuraavaa kului kylän markkinoita järjestellen.

Viimeisenä päivänä ennen markkinoita neiti Slava päästi oppilaansa kotiin lounasaikaan ja kehotti heitä valmistautumaan seuraavaa päivää varten, joka muuten olisi ollut yhteishyödyllistä toimintaa, mutta markkinat saivat toimia ylimääräisenä vapaapäivänä.

Tessa oli taas sillä viikolla koulussa, joten Amina jutteli hänelle koulun jälkeen. Hän oli taas lähdössä sisaruksineen keräämään tuoreita yrttejä, ja Amina pyysi päästä mukaan.

He kiersivät nopeasti Streckken talon kautta ja Tessa odotti riittävän etäällä pihatiellä, ettei herättäisi huomiota. Amina jätti koululaukkunsa huoneeseensa ja ilmoitti sisäkölle olevansa poissa ainakin illalliseen asti.

Lapset kiersivät taas yhdessä kylää ympäröiviä metsiä ja poimivat sopivia kasveja kangassäkkiin. Sisarukset väittelivät välillä siitä miten kasvit tulisi leikata, jotta ne olisivat siinä kunnossa, missä herra Augustin ne halusi.

Amina kuunteli tarkkaan, muttei osallistunut keskusteluun. Hän ei ollut saanut suoraa opetusta tai opastusta herra Augustinilta, mutta hän oli kuullut tämän puhuvan asiakkaidensa ja avustajansa kanssa monien raaka-aineiden oikeasta käytöstä ja säilytyksestä. Hän oli oppinut paljon hyönteisiä ja kasvinosia laskiessaan, vaikkei hän ymmärtänytkään suurta osaa merkinnöistä purkkien etiketeissä. Välillä herra Augustinilla oli myös ollut aikaa kertoa hänelle yksittäisistä aineista.

Iltapäivä kului nopeasti ja lapset palasivat kylään. Herra Augustin tarkasti heidän tuomisensa ja nyrpisteli osalle lakastuneista kasveista. ”Nämä olisi parempi leikata lähempää juurta,” hän kommentoi ja osoitti yhtä kasveista.

Tessan nuorempi sisko katsoi sisartaan syyttävästi.

”Amina, katsopas tätä,” herra Augustin sanoi ottaessaan pienen nupullaan olevan kasvin käteensä. ”Tässä on täydellinen nuori yksilö. Juuretkin ovat vielä hyvässä kunnossa...” ja herra Augustin selitti yksityiskohtaisesti kyseisen kasvin käyttöä ja säilöntää ja pyysi lopulta Aminaa säilömään kasvin kuvaamallaan tavalla. Koko sinä aikana hän jätti muut lapset täysin huomiotta.

Amina otti kasvin varovasti käsiinsä ja meni takahuoneeseen valmistelemaan sen säilöntää varten. Hänellä ei ollut usein asiaa takahuoneeseen, mutta hän tiesi missä hänen tarvitsemansa aineet ja tarvikkeet olivat. Amina toimi rivakasti, mutta huolellisesti, ja palasi myymälän puolelle.

Herra Augustin laski juuri kolikoita tiskille ja nyökkäsi lapsille, jotka riemuissaan katsoivat, kun Tessa keräsi rahat pieneen nahkapussiin. He kiittivät herra Augustinia kohteliaasti ja vilkuttivat Aminalle poistuessaan.

”Mainiota. Sangen mukava saalis tälle päivälle, sanoisin. Kertoisitko nyt minulle, lapsi, mitä kaikkea olet oppinut?” herra Augustin pyysi.

Amina kääntyi tiskille päin ja alkoi selittää esillä olevista kasveista sen mitä muisti. Hän totesi niissä kohdin epävarmuutensa, kun lapset eivät olleet olleet yhtä mieltä kasvien oikeasta käsittelystä.

Herra Augustin kuunteli kärsivällisesti ja korjasi kaikki virheet. Hän kiitti Aminaa huolellisuudesta ja toivoi tämän taas palaavan avukseen markkinoiden jälkeen.

Amina lupasi ja niiasi poistuessaan. Hän käveli Streckken taloa kohti väsyneenä. Aurinkoinen ilma ja metsässä samoilu olivat melkein näännyttäneet hänet. Praie totesi, että hänellä on vain jano ja nälkä.

Amina hymyili. Seuraavalla kerralla hän ottaisi eväät ja juotavaa mukaan. Päivä oli ollut kaunis ja antoisa. Hän oli oppinut paljon. Tuttu Gahim seurasi häntä taas puiden suojissa, vaikkei se vieläkään näyttäytynyt hänelle.

***

Amina kulki suuren osan markkinapäivästä Streckken perheen kanssa. Kylään oli edellisenä päivänä saapunut jo paljon kauppiaita ja käsityöläisiä kauempaa ja he olivat pystyttäneet kojujaan katujen varsille. Streckken perhe tutustui vain hienoimpiin myyntikojuihin. Amina katseli uteliaana ympärilleen, sillä hänestä tuntui, että hän tunsi ehkä osan kauppiaista. Hänen perheensä oli matkustanut paljon, joten se oli mahdollista, mutta hän ei ollut riittävän varma tervehtiäkseen ketään.

Iltapäivällä Streckken perhe söi poikkeuksellisesti majatalossa, sillä olisi ollut turha kävellä takaisin kotiin vain palatakseen myöhemmin kylään. Lisäksi herra Streckke oli antanut palvelusväelleen vapaata aamiaisesta iltapalaan asti. Amina ei ollut tutustunut Teneran majataloon aiemmin, mutta nyt hän vertasi sitä mielessään Groshnaan.

Iltapäivä oli Aminasta tylsempi, koska herra Streckke pysähtyi juttelemaan monille tutuilleen eivätkä he enää kiertäneet kojuilla. Monet ihmiset lähtivät välillä kotiin syömään tai lepäämään ennen iltaa, koska silloin oli luvassa ohjelmaa. Amina oli kuullut nukketeatterista, tarinoista ja tanssiesityksestä, ja hän odotti kaikkia innolla. Hän ei tiennyt tarkalleen kuinka monta tarinankertojaa oli tulossa paikalle ja kuinka monta tarinaa kukin kertoisi, mutta hän oli päättänyt olla paikalla niin kauan, että saisi kerrottua itse edes yhden tarinan.

Yllättäen rouva Streckke sanoi voivansa hieman heikosti ja pyysi, että he palaisivat takaisin. Herra Streckke oli hieman yllättynyt, mutta oli valmis palaamaan vaimonsa kanssa. Hän kysyi pojaltaan jäisikö tämä Aminan seuraksi, mutta tällä ei ollut intoa jäädä rahvaan sekaan.

Amina oli pettynyt. Hän aikoi pyytää lupaa jäädä kylään yksin, kun herra Streckke totesi olkansa yli, että hän voisi vapaasti palata kylään hieman illemmalla. Kenties rouva Streckkenkin olo paranisi pienellä levolla.

Amina huokaisi helpotuksesta mielessään.

***

Aurinko lähestyi jo taivaanrantaa, kun Amina uskaltautui kysymään herra Streckkeltä voisiko hän jo palata kylään.

Rouva Streckke oli edelleen hieman huonovointinen, muttei halunnut pidätellä muita talossa.

Koko perhe lähti uudelleen kylään. Amina kulki ensimmäisenä ja muita nopeammin ja oli kylässä ennen hämärää. Hän tervehti koulukavereitaan, joilta hän kuuli, että tarinankertojat olivat jo lopettaneet ja lavalle pystytettiin juuri rekvisiittaa tanssiesitystä varten.

Amina hymyili ja esitti innostunutta, vaikka pettymys kalvoi uudestaan hänen vatsaansa.

Koululaiset kerääntyivät muiden kyläläisten tavoin lavan läheisyyteen odottamaan. Amina näki Streckken perheen saapuvan hieman esityksen alkamisen jälkeen ja he jäivät seisomaan sivummalle. Tanssi oli perinteistä armaranilaista tanssia, josta oli kansantanssinomainen ja helpompi versiokin. Se muistutti monilta osin tansseja, joita Amina oli oppinut hengiltä. Hän hyräili huomaamattaan musiikin tahdissa ja taputti muiden mukana.

Esityksen loputtua ihmiset lähtivät nopeasti liikkeelle ja puhe täytti ilman. Amina ei enää nähnyt ihmismassan läpi Streckken perhettä, joten hän kulki kavereidensa seurassa. Hän näki Tessan perheineen hieman etäämmällä ja vilkutti, muttei uskaltanut mennä tervehtimään heitä, koska tiesi herra Streckken olevan lähettyvillä. Ilta oli pimentynyt tanssiesityksen aikana ja lyhtyjä nostettiin talojen seinustoille ympäri kylää. Amina jutteli iloisesti kavereidensa ja heidän perheidensä kanssa, kunnes lavan suunnasta kuului jälleen ääntä. Yleisöä oli jo kerääntynyt aivan lavan eteen, mutta Amina näki lentäviä tulipalloja heidän päidensä yli. Amina kehotti kavereitaan tulemaan mukaansa katsomaan mistä oli kyse. Lapset tunkeutuivat itseään pidempien aikuisten ohi aivan lavan eteen.

Lavan reunalla oli kylän seppä, joka piteli paria sytytettyä soihtua. Keskellä lavaa seisoi mies, joka jonglöörasi taitavasti kolmella sytytetyllä soihdulla. Soihtujen liekit loivat hyppiviä kuvioita ja varjoja hänen paljaille, lihaksikkaille käsivarsilleen ja keskittyneille mutta hymyileville kasvoilleen. Liekkien valo leikki myös hänen useiden korvarenkaidensa kultaisella pinnalla.

Amina hymyili leveämmin kuin viikkoihin. Hän ei ollut osannut odottaa Jaredin osallistuvan markkinoille eikä tämä ollut kertonut hänelle etukäteen.

Armaran chapter 12

Amina's first official day off was rainy. She got out of her bed and stared at the raindrops hitting the window for several minutes. Something in their movement was mesmerizing and relaxing at the same time. Praie was present but didn't wish to communicate with her. Amina left her room for breakfast.

The house was quiet. Breakfast had been set as usual but Amina seemed to be the first one there. She sat down and collected things for a sandwich on her plate.

After several minutes, the house maid came to check on the situation and soon after left Amina by herself again.

When Mrs. Streckke finally came to breakfast, she was tired and solemn.

Amina bid her good morning even though the morning clearly wasn't good.

Mrs. Streckke ignored her. She sat by the table and poured herself some tea. She didn't eat anything.

Amina was uneasy but she couldn't think of anything to say and she didn't dare to ask what was wrong.

The house maid returned a little later and spoke to Mrs. Streckke in a low voice, offering her a sandwich and a muffin, but he lady declined them both politely. The house maid then came over to Amina and asked her to leave as soon as she was done with her breakfast.

Amina nodded and left the room shortly. Her curiosity and worry got the best of her and she hid herself in the staircase where no one could see her, and listened. Soon she could hear two men talking in the hall near the door but they were too far for Amina to make out what they were saying. However, the tone of their conversation was serious.

Amina peeked carefully around the stair railing. Mr. Streckke was talking with the apotheracy Mr. Augustin. Mr. Augustin was a hoary, plump man, whom Amina had met briefly when Mrs. Streckke was showing her around the town. Their conversation went on and on, and Amina returned to her room.

Amina dug out some paper and carried out her plan to write to Kros. She wrote for a long time without interruption. Eventually, her stomach let out a loud growl and she left her room to see if lunch would be served soon.

Dishes for lunch had been set on the table in the dining room but no food had been put out.

Amina snuck to the kitchen door and peeked in.

The house maid noticed her and apologiced that the food had been taken back to the kitchen as no one had shown up for lunch. She gathered some luke-warm food on a plate for Amina and told her to get back to the dining room to eat.

Amina sat by the table in the dining room and ate by herself in silence. After she had finished eating, she returned to her room and began to write a letter to Jared. She left her room only to go to the bathroom, and find some evening snack because she didn't want to disturb anyone. She practised her characters on the blackboard for several hours and eventually fell asleep with her face pressed on the board.

***

Amina woke up with an aching back and shoulders and her other arm was asleep. It was very early, before sunrise, but it was slowly getting light. Amina rose to let her arm wake up and wiped chalk off her face.

Praie wanted to tell her something.

Amina closed her eyes and focused.

The spirit was a little abashed but it expressed its wish to go see the son of Streckke family.

Amina had a slightly strangling feeling in her throat. She still wasn't ready to have anything to do with the skeletal young man.

Praie was silent but didn't go back to its usual moping.

Amina cleared out the stationery and went to the bathroom to wash her face. It was far too early for breakfast but she wasn't feeling sleepy anymore. She thought about Praie's wish for a moment and after being sure the house was quiet, she snuck towards the part of the house where the bedrooms of the Streckke family were. Amina wasn't sure which one of the doors led to the son's room, but Praie said it knew.

Amina put her hand on the door handle and took a deep breath. She wished from all her heart that Praie was right and opened the door.

The large bedroom had been furnished with extravagant taste and in the bed, surrounded by velvet veils with lace linings, was lieing the son.

Amina walked quietly to the bed and placed her hand on his forehead. He didn't feel feverish or sweaty. Amina exhaled slowly and turned to leave the room, when the young man grabbed her wrist. All the hair on Amina's arms and on the back of her neck stood up and she bit her lip not to scream. Praie was immediately investigating the young man's state, ignoring Amina.

”Why are you here?” he asked in a hoarse voice.

Amina turned to face the bed again. ”No one has spoken to me since yesterday. I was just a little curious and a little worried,” she replied.

He let go of her hand and smiled. ”I'm feeling just fine. I have no fever or any pain. In a few days of rest I'll be feeling much better again.”

”You're lying,” Amina said. ”You are in pain because you are hungry.” It was Praie.

He turned his eyes on the roof. ”True greatness of mind is to be able to resist the weaknesses of the body. I eat too much, still, even though the apotheracy declares I need something to strengthen my body. Perhaps it would be so, if I was ill, but I'm not. I am healthy and not dying. I can see in the eyes of my parents that they fear so,” he croaked.

Amina pursed her lips. It was obvious that neither was he eating enough nor was he healthy. He wasn't suffering from any actual disease, but his body was suffering immensely from the lack of nutrition. ”I didn't mean to disturb you. I'm sorry to wake you up,” she said and was about to leave.

”It's allright. You'll grow up to be a kind person. It means you'll be at least a little plump, but I'm sure you will find someone who will love you more for what is on the inside, rather than the body on the outside. Or you can take care of the truely civilized like my family, who don't have enough time to worry about the trifling things in life.”

Amina bit her lip and left the room as fast as she could without making noise. Praie was curious why she was so angry. Amina was thinking whether it would be better to let the man die of his own stupidity and starve, or was there any way to get some sense through to him. She knew she wasn't fat or even slightly plump, but the values of the Streckke family that made them consider skinny people better and more civilized than others made her sick. Amina returned to the dining room and waited for breakfast.

***

After breakfast, Amina returned to her room and read through the letters she had written on the previous day. She added some details and decided to go to town to send them. When she reached the bottom of the staircaase, the house maid came to her and told her Mrs. Streckke wanted to see her.

Amina knocked on the door of Mrs. Streckke's parlour and received and invitation to enter.

Mrs. Streckke asked her kindly to join her as she was going to town to meet the apotheracy, as she felt the need for some fresh air and the apotheracy had been keen to hear about their son's condition.

Amina agreed willingly but she didn't mention her letters. She was sure she could send them while Mrs. Streckke was speaking with the apotheracy.

They left immediately. It was windy but otherwise the weather was nice. In town, they headed straight to the apotheracy, and Amina had no chance to leave Mrs. Streckke.

Mr. Augustin was just scolding some children who Amina hadn't met before as they entered. They were clearly from a poor family. When he saw Mrs. Streckke, Mr. Augustin ignored the children and greeted her.

”Good morning, Mr. Augustin. Unfortunately, I have no good news about my son. He is still too weak to get out of bed,” Mrs. Streckke said gravely.

Mr. Augustin nodded. ”Has he been able to drink or eat anything? Perhaps some medicinal tea at the very least?”

Mrs. Streckke shook her head. As she tried to reply, her voice broke off and tears filled her eyes.

Amina was uneasy. She didn't know what to think or do in the awkward situation and she was restless about the staring children a couple of metres away. She wanted to go send her letters but didn't dare to leave.

Mrs. Streckke and Mr. Augustin talked over some things for a while and neither one of them acknowledged Amina or the other children in any way. Eventually, Mrs. Streckke was ready to leave and Mr. Augustin went back to scolding the children.

Amina followed Mrs. Streckke out.

”Could you hold out your hand for me, dear?” Mrs. Streckke asked of her.

Amina held out her hand and Mrs. Streckke grabbed it for support.

Amina was vexed. She had been brought along solely as a support in case Mrs. Streckke would feel fatigued, and they were headed straight back. Amina had no chance to send her letters. She decided to do it first thing after school on the next day.

***

In the morning, Amina was brisk and ready to go to school. The atmosphere in the house was still depressing even though the son had started to show slight signs of recovery. Amina asked Praie if his recovery would take long. The spirit couldn't tell as it depended much on him getting sufficient amounts of sustenance. Amina was happy to get out for a few hours.

As she arrived at the school, Amina waited for Ms. Slava as the teacher had promised to choose her a table over the days off. As she was glancing around the classroom, Amina saw one of the children she had seen at the apotheracy the day before. The girl hadn't been at school during the previous week. Amina was absolutely certain of it.

Ms. Slava showed Amina to the table where the new girl was sitting. She was told the girl's name was Tessa and her family was so poor they couldn't afford to send her to school every week. However, Ms. Slava was keen to point out that she was willing to teach also those less fortunate who had no future in the academia. Amina had a bitter thought that her actual motive to teach anyone was only money.

After school Amina was going to finally get the letters on the way, but instead she stayed and talked with Tessa who was leaving at the same moment.

Tessa wasn't ashamed to tell about the financial situation of her family. They went without food for almost three days every week when she was attending the school and even without the school fees, everyday meals weren't a certanty.

Amina couldn't in turn tell much about the Streckke family as she had been staying with them for such a short time and most of that she had kept to herself.

Tessa knew that the son of the Streckke family had been severely ill at least three times during the past three years as she and her siblings had been gathering herbs for Mr. Augustin for a small fee. In fact, she had been there with the other children to discuss a chance to borrow a basket or two during the coming summer for the plant collecting, when Amina and Mrs. Streckke had come to the apotheracy on the previous day. Instead of giving them baskets, Mr. Augustin had scolded them big time even though the last basket they borrowed got broken but it was an accident two years earlier.

Amina was interested to hear everything, especially about the plants. She had never before heard much about medicinal herbs even though she knew a little about some of their uses and she remembered that Emma had planned to grow some in the back yard in the summer.

At last Tessa stated that she had to go back home to take care of her younger siblings so her mother could get some stuff done and they bid good day to one another.

Amina was lost in thought after the facinating conversation and all that she had learnt and forgot to send the letters again. In the evening, she added a few lines to each letter and hoped they would eventually find their way to Kros and Jared. On the next day she finally got the letters to the post.

As the son of Streckke was evidently recovering, the atmosphere in the house was lifted. Praie wasn't moping anymore but it kept to itself still. Amina decided to get to know Tessa better even though it wouldn't be possible at school as it would be inappropriate for her to befriend a child from such a poor family in public. She had plenty of free-time in the afternoons. Amina was determined to learn more about the plants. On the other hand, she was worried about Tessa's family, who – unlike the son of Streckke – simply didn't have enough food to drive their hunger away.