Armaran chapter 12

Amina's first official day off was rainy. She got out of her bed and stared at the raindrops hitting the window for several minutes. Something in their movement was mesmerizing and relaxing at the same time. Praie was present but didn't wish to communicate with her. Amina left her room for breakfast.

The house was quiet. Breakfast had been set as usual but Amina seemed to be the first one there. She sat down and collected things for a sandwich on her plate.

After several minutes, the house maid came to check on the situation and soon after left Amina by herself again.

When Mrs. Streckke finally came to breakfast, she was tired and solemn.

Amina bid her good morning even though the morning clearly wasn't good.

Mrs. Streckke ignored her. She sat by the table and poured herself some tea. She didn't eat anything.

Amina was uneasy but she couldn't think of anything to say and she didn't dare to ask what was wrong.

The house maid returned a little later and spoke to Mrs. Streckke in a low voice, offering her a sandwich and a muffin, but he lady declined them both politely. The house maid then came over to Amina and asked her to leave as soon as she was done with her breakfast.

Amina nodded and left the room shortly. Her curiosity and worry got the best of her and she hid herself in the staircase where no one could see her, and listened. Soon she could hear two men talking in the hall near the door but they were too far for Amina to make out what they were saying. However, the tone of their conversation was serious.

Amina peeked carefully around the stair railing. Mr. Streckke was talking with the apotheracy Mr. Augustin. Mr. Augustin was a hoary, plump man, whom Amina had met briefly when Mrs. Streckke was showing her around the town. Their conversation went on and on, and Amina returned to her room.

Amina dug out some paper and carried out her plan to write to Kros. She wrote for a long time without interruption. Eventually, her stomach let out a loud growl and she left her room to see if lunch would be served soon.

Dishes for lunch had been set on the table in the dining room but no food had been put out.

Amina snuck to the kitchen door and peeked in.

The house maid noticed her and apologiced that the food had been taken back to the kitchen as no one had shown up for lunch. She gathered some luke-warm food on a plate for Amina and told her to get back to the dining room to eat.

Amina sat by the table in the dining room and ate by herself in silence. After she had finished eating, she returned to her room and began to write a letter to Jared. She left her room only to go to the bathroom, and find some evening snack because she didn't want to disturb anyone. She practised her characters on the blackboard for several hours and eventually fell asleep with her face pressed on the board.

***

Amina woke up with an aching back and shoulders and her other arm was asleep. It was very early, before sunrise, but it was slowly getting light. Amina rose to let her arm wake up and wiped chalk off her face.

Praie wanted to tell her something.

Amina closed her eyes and focused.

The spirit was a little abashed but it expressed its wish to go see the son of Streckke family.

Amina had a slightly strangling feeling in her throat. She still wasn't ready to have anything to do with the skeletal young man.

Praie was silent but didn't go back to its usual moping.

Amina cleared out the stationery and went to the bathroom to wash her face. It was far too early for breakfast but she wasn't feeling sleepy anymore. She thought about Praie's wish for a moment and after being sure the house was quiet, she snuck towards the part of the house where the bedrooms of the Streckke family were. Amina wasn't sure which one of the doors led to the son's room, but Praie said it knew.

Amina put her hand on the door handle and took a deep breath. She wished from all her heart that Praie was right and opened the door.

The large bedroom had been furnished with extravagant taste and in the bed, surrounded by velvet veils with lace linings, was lieing the son.

Amina walked quietly to the bed and placed her hand on his forehead. He didn't feel feverish or sweaty. Amina exhaled slowly and turned to leave the room, when the young man grabbed her wrist. All the hair on Amina's arms and on the back of her neck stood up and she bit her lip not to scream. Praie was immediately investigating the young man's state, ignoring Amina.

”Why are you here?” he asked in a hoarse voice.

Amina turned to face the bed again. ”No one has spoken to me since yesterday. I was just a little curious and a little worried,” she replied.

He let go of her hand and smiled. ”I'm feeling just fine. I have no fever or any pain. In a few days of rest I'll be feeling much better again.”

”You're lying,” Amina said. ”You are in pain because you are hungry.” It was Praie.

He turned his eyes on the roof. ”True greatness of mind is to be able to resist the weaknesses of the body. I eat too much, still, even though the apotheracy declares I need something to strengthen my body. Perhaps it would be so, if I was ill, but I'm not. I am healthy and not dying. I can see in the eyes of my parents that they fear so,” he croaked.

Amina pursed her lips. It was obvious that neither was he eating enough nor was he healthy. He wasn't suffering from any actual disease, but his body was suffering immensely from the lack of nutrition. ”I didn't mean to disturb you. I'm sorry to wake you up,” she said and was about to leave.

”It's allright. You'll grow up to be a kind person. It means you'll be at least a little plump, but I'm sure you will find someone who will love you more for what is on the inside, rather than the body on the outside. Or you can take care of the truely civilized like my family, who don't have enough time to worry about the trifling things in life.”

Amina bit her lip and left the room as fast as she could without making noise. Praie was curious why she was so angry. Amina was thinking whether it would be better to let the man die of his own stupidity and starve, or was there any way to get some sense through to him. She knew she wasn't fat or even slightly plump, but the values of the Streckke family that made them consider skinny people better and more civilized than others made her sick. Amina returned to the dining room and waited for breakfast.

***

After breakfast, Amina returned to her room and read through the letters she had written on the previous day. She added some details and decided to go to town to send them. When she reached the bottom of the staircaase, the house maid came to her and told her Mrs. Streckke wanted to see her.

Amina knocked on the door of Mrs. Streckke's parlour and received and invitation to enter.

Mrs. Streckke asked her kindly to join her as she was going to town to meet the apotheracy, as she felt the need for some fresh air and the apotheracy had been keen to hear about their son's condition.

Amina agreed willingly but she didn't mention her letters. She was sure she could send them while Mrs. Streckke was speaking with the apotheracy.

They left immediately. It was windy but otherwise the weather was nice. In town, they headed straight to the apotheracy, and Amina had no chance to leave Mrs. Streckke.

Mr. Augustin was just scolding some children who Amina hadn't met before as they entered. They were clearly from a poor family. When he saw Mrs. Streckke, Mr. Augustin ignored the children and greeted her.

”Good morning, Mr. Augustin. Unfortunately, I have no good news about my son. He is still too weak to get out of bed,” Mrs. Streckke said gravely.

Mr. Augustin nodded. ”Has he been able to drink or eat anything? Perhaps some medicinal tea at the very least?”

Mrs. Streckke shook her head. As she tried to reply, her voice broke off and tears filled her eyes.

Amina was uneasy. She didn't know what to think or do in the awkward situation and she was restless about the staring children a couple of metres away. She wanted to go send her letters but didn't dare to leave.

Mrs. Streckke and Mr. Augustin talked over some things for a while and neither one of them acknowledged Amina or the other children in any way. Eventually, Mrs. Streckke was ready to leave and Mr. Augustin went back to scolding the children.

Amina followed Mrs. Streckke out.

”Could you hold out your hand for me, dear?” Mrs. Streckke asked of her.

Amina held out her hand and Mrs. Streckke grabbed it for support.

Amina was vexed. She had been brought along solely as a support in case Mrs. Streckke would feel fatigued, and they were headed straight back. Amina had no chance to send her letters. She decided to do it first thing after school on the next day.

***

In the morning, Amina was brisk and ready to go to school. The atmosphere in the house was still depressing even though the son had started to show slight signs of recovery. Amina asked Praie if his recovery would take long. The spirit couldn't tell as it depended much on him getting sufficient amounts of sustenance. Amina was happy to get out for a few hours.

As she arrived at the school, Amina waited for Ms. Slava as the teacher had promised to choose her a table over the days off. As she was glancing around the classroom, Amina saw one of the children she had seen at the apotheracy the day before. The girl hadn't been at school during the previous week. Amina was absolutely certain of it.

Ms. Slava showed Amina to the table where the new girl was sitting. She was told the girl's name was Tessa and her family was so poor they couldn't afford to send her to school every week. However, Ms. Slava was keen to point out that she was willing to teach also those less fortunate who had no future in the academia. Amina had a bitter thought that her actual motive to teach anyone was only money.

After school Amina was going to finally get the letters on the way, but instead she stayed and talked with Tessa who was leaving at the same moment.

Tessa wasn't ashamed to tell about the financial situation of her family. They went without food for almost three days every week when she was attending the school and even without the school fees, everyday meals weren't a certanty.

Amina couldn't in turn tell much about the Streckke family as she had been staying with them for such a short time and most of that she had kept to herself.

Tessa knew that the son of the Streckke family had been severely ill at least three times during the past three years as she and her siblings had been gathering herbs for Mr. Augustin for a small fee. In fact, she had been there with the other children to discuss a chance to borrow a basket or two during the coming summer for the plant collecting, when Amina and Mrs. Streckke had come to the apotheracy on the previous day. Instead of giving them baskets, Mr. Augustin had scolded them big time even though the last basket they borrowed got broken but it was an accident two years earlier.

Amina was interested to hear everything, especially about the plants. She had never before heard much about medicinal herbs even though she knew a little about some of their uses and she remembered that Emma had planned to grow some in the back yard in the summer.

At last Tessa stated that she had to go back home to take care of her younger siblings so her mother could get some stuff done and they bid good day to one another.

Amina was lost in thought after the facinating conversation and all that she had learnt and forgot to send the letters again. In the evening, she added a few lines to each letter and hoped they would eventually find their way to Kros and Jared. On the next day she finally got the letters to the post.

As the son of Streckke was evidently recovering, the atmosphere in the house was lifted. Praie wasn't moping anymore but it kept to itself still. Amina decided to get to know Tessa better even though it wouldn't be possible at school as it would be inappropriate for her to befriend a child from such a poor family in public. She had plenty of free-time in the afternoons. Amina was determined to learn more about the plants. On the other hand, she was worried about Tessa's family, who – unlike the son of Streckke – simply didn't have enough food to drive their hunger away.

Armaran 12. luku

FIN - En melkein saanut tänään päivitystä tehtyä viikon sisään tulleiden suru-uutisten vuoksi. En ole koskaan ollut suuri David Bowie -fani, mutta Labyrintti on ehdottomasti hieno elokuva ja Bowien suoritus siinä mahtava. Niin musiikki- kuin elokuvamaailma menetti paljon. 

Lisäksi tänään tullut tieto, että näyttelijä Alan Rickman on kuollut, surettaa minua suuresti. Hän oli monipuolinen näyttelijä monissa eri tyylilajeissa ja jään kaipaamaan häntä.

ENG - I was almost unable to make this update today as there have been such sad news this week. I have never been the biggest fan of David Bowie, but The Labyrinth is definitely and undoubtedly ja great film and Bowie's acting worthy of mentioning. Both the music and movie world lost so much in him. 

Also the devastating news today that  actor Alan Rickman has passed affected me strongly. He was a versatile actor in several genres and I will miss him.

Armaran 12. luku

Aminan ensimmäinen virallinen vapaapäivä valkeni sateisena. Amina nousi vuoteestaan ja tuijotti monta minuuttia ikkunaan osuvia vesipisaroita. Jokin niiden liikkeessä oli hypnotisoivaa ja samalla rentouttavaa. Praie oli selvästi läsnä, muttei halunnut kommunikoida hänen kanssaan. Amina lähti huoneestaan aamupalalle.

Talo oli hiljainen. Aamiainen oli kuitenkin katettu tavalliseen tapaan, mutta Amina vaikutti olevan ensimmäinen paikallaolija. Hän istuutui pöydän ääreen ja keräsi lautaselleen voileipätarpeita. Monen minuutin jälkeen sisäkkö saapui tarkistamaan tilannetta ja jätti hänet pian yksin.

Rouva Streckke saapui vihdoin aamiaiselle väsyneenä ja vakavana.

Amina toivotti tavan mukaan hyvää huomenta, vaikka hän näki heti, ettei huomen varmasti ollut hyvä.

Rouva Streckke ei edes huomannut häntä. Nainen istuutui pöydän ääreen ja kaatoi itselleen teetä. Hän ei syönyt mitään.

Amina koki olonsa vaivaantuneeksi, muttei keksinyt mitään sanottavaa eikä hän uskaltanut kysyä mikä oli hätänä.

Sisäkkö saapui hetkeä myöhemmin ja kyseli rouvalta asioita hiljaisella äänellä. Hän yritti myös tarjota tälle voileipää ja muffinsia, mutta nainen kieltäytyi kohteliaasti. Sisäkkö tuli Aminan luo ja pyysi tätä poistumaan niin pian, kuin tämä saisi aamupalansa syötyä.

Amina nyökkäsi ja poistui pian huoneesta. Hänen uteliaisuutensa ja huolensa olivat kuitenkin niin suuria, että hän jäi portaisiin näkymättömiin kuuntelemaan. Pian hän kuuli parin miehen keskustelevan eteishallissa, mutta he olivat liian kaukana, jotta Amina olisi saanut sanoista selvää. Heidän äänensävynsä oli kuitenkin vakava.

Amina kurkisti varovasti kaiteen takaa. Herra Streckke keskusteli kylän apoteekkarin, herra Augustinin, kanssa. Augustin oli harmaantuva, pyylevä mies, jonka Amina oli nähnyt pikaisesti rouva Streckken tutustuttaessa häntä kylään. Miehet keskustelivat pitkään, ja Amina palasi huoneeseensa.

Amina kaivoi esiin paperia ja alkoi suunnitelmansa mukaan kirjoittaa Krosille. Hän kirjoitti pitkään ilman häiriötä. Lopulta hänen vatsansa kurni äänekkäästi ja hän lähti katsomaan olisiko pian lounasaika.

Ruokasaliin oli katettuna lounasastiat, mutta ruokaa ei näkynyt.

Amina hiipi keittiön ovelle ja kurkisti sisään.

Sisäkkö huomasi hänet ja pahoitteli, että lounas oli viety pois, koska ketään ei ollut tullut syömään. Hän keräsi Aminalle vielä haaleaa ruokaa lautaselle ja kehotti tätä palaamaan saliin syömään.

Amina palasi ruokasalin pöydän ääreen ja söi yksin hiljaisuudessa. Syötyään hän palasi huoneeseensa ja aloitti kirjettä Jaredille. Hän ei poistunut huoneestaan enää kuin kylpyhuoneeseen ja etsimään pientä iltapalaa, koska ei halunnut häiritä ketään. Hän harjoitteli myöhään yöhön kirjaimia ja nukahti lopulta liitutaulun päälle.

***

Amina heräsi niska jumissa ja toinen käsi puutuneena. Oli vielä aikaista, koska aurinko ei ollut noussut, vaikka sarasti. Amina nousi puutuneen kätensä päältä ja pyyhki kasvoistaan liitua.

Praiella oli asiaa.

Amina sulki silmänsä ja keskittyi.

Henki oli hieman hämillään, mutta ilmaisi halunsa mennä katsomaan Streckken poikaa.

Pala nousi Aminan kurkkuun. Hän ei halunnut edelleenkään olla tekemisissä luisevan miehen kanssa.

Praie oli hiljaa, muttei palannut tavalliseen murjotukseensa.

Amina siivosi pois kirjoitusvälineensä ja kävi kylpyhuoneessa pesemässä kasvonsa. Oli vielä liian aikaista aamiaiselle, mutta häntä ei nukuttanut enää. Hän mietti hetken Praien toivetta ja todettuaan talon hiljaiseksi hiipi käytäviä pitkin kohti talon siipeä, jossa Streckken perheenjäsenten makuuhuoneet olivat. Amina eiollut varma, mikä ovista johti pojan huoneeseen, mutta Praie sanoi tietävänsä.

Amina laski ovensa kahvalle ja veti syvään henkeä. Hän toivoi koko sydämestään Praien olevan oikeassa ja avasi oven.

Suuressa makuuhuoneessa oli ylellinen sisustus ja sängyssä pitsillä reunustettujen samettiverhojen välistä erottui Streckken poika.

Amina hiipi sängyn viereen ja laski kätensä nuoren miehen otsalle. Se ei tuntunut kuumeiselta eikä hikiseltä. Amina henkäisi syvään ja kääntyi lähteäkseen, kun mies tarttui häntä ranteesta. Kaikki karvat Aminan käsivarsilla ja niskassa nousivat pystyyn ja hän puri huultaan, jottei huutaisi. Praie alkoi heti tunnustella miehen olemusta Aminasta välittämättä.

”Miksi olet täällä?” mies kysyi käheällä äänellä.

Amina kääntyi takaisin sänkyyn päin. ”Kukaan ei eilen suostunut puhumaan minulle. Olin vähän utelias ja vähän huolissani,” hän vastasi.

Mies päästi hänen kätensä ja hymyili. ”Minä voin aivan hyvin. Minulla ei ole kuumetta tai kipuja. Parin päivän levon jälkeen voin paljon paremmin.”

”Valehtelet,” Amina sanoi. ”Sinuun sattuu, koska sinulla on nälkä.” Se oli Praie.

Mies käänsi katseensa kattoon. ”Todellinen mielen vahvuus on sitä, että vastustaa myös kehon heikkouksia. Syön edelleen liikaa, vaikka apoteekkari väittää, että tarvitsisin vahvistusta. Ehkä niin olisikin, jos olisin sairas, mutten ole. Olen terve enkä kuolemaisillani, vaikka luen kuolemanpelkoa vanhempieni katseissa,” hän kähisi.

Amina puristi huulensa yhteen. Mies ei selvästi syönyt riittävästi tai ollut terve. Häntä ei ehkä vaivannut mikään selvä sairaus, mutta hänen ruumiinsa kärsi valtavasti ravinnonpuutteesta. ”En halunnut häiritä. Anteeksi, jos herätin,” hän sanoi ja kääntyi lähteäkseen.

”Ei se haittaa. Sinusta kasvaa selvästi kiltti ihminen. Se tarkoittaa, että olet vähintään pullukka, mutta löydät varmasti jonkun, joka rakastaa enemmän luonnettasi kuin vartaloasi. Tai voit huolehtia sivistyneistä ihmisistä, joilla ei riitä aikaa maallisista ongelmista huolehtimiseen.”

Amina puri huultaan ja poistui huoneesta mahdollisimman nopeasti, mutta hiljaa. Praie oli utelias miksi hän oli niin vihainen. Amina mietti olisiko parempi antaa miehen kuolla omaa typeryyttään nälkään vai voisiko tälle saada taottua järkeä päähän. Hän tiesi, ettei ollut lihava tai edes pullea, mutta Streckken perheen arvot tikunlaihoista ihmisistä muita parempina ja sivistyneempinä etoivat häntä. Amina palasi ruokasaliin ja jäi odottamaan aamiaista.

***

Aamiaisen jälkeen Amina palasi huoneeseensa ja luki läpi edellisenä päivänä kirjoittamansa kirjeet. Hän lisäsi niihin joitain yksityiskohtia ja ajatteli lähteä kylään postittamaan ne. Laskeuduttuaan portaat hän törmäsi sisäkköön, joka pyysi häntä menemään rouva Streckken luo.

Amina koputti rouvan oleskeluhuoneen oveen ja sai kutsun sisään.

Rouva Streckke esitti hänelle pyynnön lähteä kanssaan tapaamaan apoteekkaria, koska hän koki tarvitsevansa raikasta ilmaa ja apoteekkari oli toivonut kuulevansa hänen poikansa voinnista.

Amina suostui heti, muttei sanonut kirjeistään mitään. Hän voisi postittaa ne sillä aikaa, kun rouva juttelisi apoteekkarin kanssa.

He lähtivät heti. Ulkona oli tuulista, mutta muuten ilma oli kaunis. Kylässä he suuntasivat suoraan apoteekkarin luo, mutta Amina joutui rouvan mukana sisään.

Herra Augustin torui juuri muutamaa lasta, joita Amina ei ollut ennen nähnyt. He olivat selvästi köyhästä perheestä. Nähdessään rouva Streckken apoteekkari jätti heti lapset huomiotta ja tervehti rouvaa.

”Huomenta, herra Augustin. Minulla ei valitettavasti ole kovin hyviä uutisia. Poikani on edelleen liian heikko noustakseen vuoteestaan,” rouva Streckke sanoi vakavana.

Herra Augustin nyökkäsi. ”Onko hän suostunut juomaan tai syömään mitään? Edes rohdosteetä?”

Rouva Streckke pudisti päätään. Hän yritti vastata, mutta hänen äänensä petti heti ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.

Amina oli hermostunut. Hän ei tiennyt miten suhtautua tilanteeseen ja häntä vaivasivat tuijottavat lapset parin metrin päässä. Hän olisi myös halunnut lähteä postittamaan kirjeensä, muttei kehdannut poistua paikalta.

Rouva Streckke ja herra Augustin keskustelivat vielä jonkin aikaa eikä kumpikaan heistä huomioinut Aminaa tai muita lapsia mitenkään sinä aikana. Lopulta rouva kääntyi lähteäkseen, ja herra Augustin palautti huomionsa lapsiin ja alkoi heti moittia heitä.

Amina seurasi naista ulos.

”Voisitko ojentaa kätesi, kultaseni?” rouva Streckke pyysi.

Amina ojensi kätensä, ja rouva otti siitä heti tukea.

Aminaa harmitti. Nainen oli selvästi halunnut hänet vain tuekseen ja oli suuntaamassa heti takaisin kotiin, eikä Aminalle jäänyt mahdollisuutta postittaa kirjeitään. Hän päätti tehdä niin heti seuraavana päivänä koulun jälkeen.

***

Amina heräsi virkeänä ja valmiina lähtemään kouluun. Talossa oli edelleen painostava ilmapiiri, vaikka Streckken poika olikin alkanut osoittaa toipumisen merkkejä. Amina tiedusteli Praielta, veisikö toipuminen kauankin. Henki ei osannut sanoa, koska se riippui suurelta osin siitä saisiko mies tarpeeksi ravintoa. Amina oli iloinen päästessään pois edes muutamaksi tunniksi.

Kouluun saavuttuaan Amina jäi odottamaan neiti Slavaa, koska tämä oli luvannut valita hänelle sopivan pöytäryhmän sinä päivänä. Katsellessaan ympärilleen Amina näki yhden apoteekkarin luona näkemistään lapsista. Tyttö ei ollut ollut edellisellä viikolla koulussa. Amina oli siitä varma.

Neiti Slava ohjasi Aminan samaan pöytään kuin uusi tyttö. Amina ei kuitenkaan ehtinyt kysyä tytön nimeä, sillä neiti Slava jakoi heti paljon tehtäviä.

Lounasaikaan Amina jutteli taas tutuille tytöille ja kyseli näiltä kuka uusi tyttö oli. Hänelle kerrottiin, että tytön nimi oli Tessa ja tämän perhe oli niin köyhä, ettei heillä ollut varaa lähettää Tessaa kouluun joka viikko. Neiti Slava oli kuitenkin valmis ottamaan sellaisiakin oppilaita, joilla ei ollut toivoa jatko-opinnoista. Amina ajatteli hieman katkerana, että naisen ainoa motiivi opettamiseen oli varmasti raha.

Koulupäivän päätyttyä Amina aikoi mennä postittamaan kirjeensä, mutta pysähtyikin tutustumaan Tessaan, joka lähti samalla hetkellä.

Tessa ei häpeillyt kertoa perheensä rahatilanteesta. He olivat lähes syömättä muutaman päivän viikossa aina, kun hän oli koulussa eivätkä jokapäiväiset ateriat olleet muulloinkaan taattuja.

Amina ei osannut vuorostaan kertoa paljoa Streckken varakkaan perheen elämästä, koska oli ollut heidän luonaan vasta niin vähän aikaa ja siitäkin ajasta suuren osan omissa oloissaan.

Tessa tiesi, että Streckken poika oli ollut vakavasti sairas ainakin kolme kertaa viimeisten viiden vuoden aikana, kun hän sisaruksineen oli kerännyt apoteekkarille yrttejä pientä korvausta vastaan. Hän oli itse asiassa ollut sisarustensa kanssa keskustelemassa herra Augustinin kanssa mahdollisista koreista, joita he toivoivat tämän voivan lainata heille kasvien keräämistä varten tulevana kesänä, kun Amina oli edellisenä päivänä tullut käymään rouva Streckken kanssa. Koreja he eivät olleet saaneet ja herra Augustin oli haukkunut heidät kaiken hajottaviksi hulttioiksi, vaikka heiltä oli hajonnut vain yksi kori pari vuotta aikaisemmin ja sekin vahingossa.

Amina kuunteli mielenkiinnolla kaikkea, ja eniten häntä kiinnostivat kasvit. Hän ei ollut ennen kuullut paljoakaan parantavista yrteistä, vaikka tiesi muutaman kasvin ominaisuuksista ja muisti, että Emma aikoi kasvattaa niitä takapihalla kesän tullen.

Lopulta Tessa totesi, että hänen täytyy palata kotiin huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan, jotta hänen äitinsä saisi hommia tehtyä ja he toivottivat toisilleen hyvää päivänjatkoa.

Amina oli niin ajatuksissaan keskustelun ja kaiken saamansa tiedon jäljiltä, että hän unohti postittaa kirjeensä. Illalla hän lisäsi kirjeisiin pienet loppusanat ja toivoi niiden saapuvan perille. Seuraavana päivänä hän sai kirjeet vihdoin lähetettyä.

Streckken poika alkoi selvästi toipua ja ilmapiiri talossa parani. Praie ei enää murjottanut, mutta pysytteli omissa oloissaan. Amina päätti tutustua Tessaan paremmin, vaikkei se onnistuisikaan koulussa, koska hänen ei ollut sopivaa seurustella köyhän perheen lapsen kanssa. Hänellä oli kuitenkin paljon vapaa-aikaa iltapäivisin. Hän halusi ehdottomasti oppia lisää kasveista ja toisaalta häntä kalvoi huoli Tessan perheestä, jotka olivat itsestään riippumattomista syistä nälissään, toisin kuin Streckken poika.